Tanska 2006. Ohjaus: Niels Arden Oplev. Käsikirjoitus: Oplev, Steen Bille. Tuotanto: Sisse Graum Olsen. Kuvaus: Lars Vestergaard. Leikkaus: Sören B. Ebbe. Musiikki: Jacob Groth. Pääosissa: Janus Dissing Rathke, Bent Mejding, Anders W. Berthelsen, Sarah Juel Werner. Kesto: 105 min
Martin Luther Kingistä tulee 13-vuotiaan pojan suuri sankari hienossa tanskalaiselokuvassa, jonka käsikirjoituksesta löytyy ohjaajan omakohtaisia muistoja. Martinin unelma kertoo Fritsistä (Janus Dissing Rathke), joka joutuu kovan paikan eteen sekä kotona että koulussa: isä sairastuu psyykkisesti ja uuden opinahjon julma rehtori käy käsiksi.
Kun isä-Peder (Jens Jon Spottag) viedään hoitoon, hankkii Stine-äiti (Anne-Grethe Bjarup Riis) kotiin television. Vastaanottimen kautta Frits pääsee Vietnam-mielenosoitusten ja Martin Luther Kingin jäljille. Esikuvan salamurha järkyttää myös nuoren pojan maailmaa.
Frits löytää oman vastarintansa kohteen uuden koulun veteraaniopettajasta, ruumiilliseen kuritukseen uskovasta Lindum-Svendsenistä (Bent Mejding). Silmäätekevien arvostusta nauttivalla koulun johtajalla on tapana lannistaa oppilaat, joiden tehtävänä on yrittää pärjätä auktoriteetin mielivallan alla. Kun rehtori hairahtuu hakkaamaan pojan verille olemattoman rikkeen takia, ei Frits ole ainoa, joka havahtuu koulun väkivaltaiseen todellisuuteen. Muiden vetäytyessä syrjään hänen on astuttava toiminnan etulinjaan. Tässä missiossa Fritsin innoittajana toimii Martin Luther King itse.
Useilla nuortenelokuvafestivaaleilla menestynyt ja Berliinissä Lasikarhulla palkittu Martinin unelma on tervetullut lisäys kotimaisten elokuvateattereiden ohjelmistoon. Lasten- ja nuorten elokuvien taso on ollut Pohjoismaissa aina korkea, eikä Niels Arden Oplevin teos muodosta tässäkään suhteessa poikkeusta. Päinvastoin, Martinin unelma on elokuvaesimerkki, jota aloittelevien tekijöiden kannattaa jatkossakin seurata.
Aikuisten epäoikeudenmukaisuuden vastustaminen ei toki ole uusi trendi nuorisoelokuvassa. Esikuvia löytyy pilvin pimein ympäri maailmaa, tuoreimpana mainittakoon vaikkapa ranskalainen Kuoropojat (Les Choristes, 2004). Martinin unelma kestää vertailun hyvin, sillä se uskaltaa sukeltaa myös lapsuuden pimeämmille puolille. Draama onnistuu olemaan yhtä aikaa koskettava että kunnianhimoinen – käsitepari, joka elokuvan kohdalla on harvoin itsestäänselvyys.
Martinin unelmaa seuraa intensiivisesti jo pelkkien roolisuoritusten ansiosta. Fritsiä esittävän Janus Dissing Rathken tulkinta on suurenmoinen samaan aikaan sekä haavoittuvana että määrätietoisena esiteininä. Vaikka Bent Mejdingin raakalaismainen kurinpitäjä ja Anders W. Berthelsenin inspiroiva hippiopettaja ovat Fritsiä yksiulotteisempia hahmoja, heitä myös tarvitaan tarinan emotionaalisen akselin vastakkaisiin päihin.
Oplevin elokuvaa kannattaa ehdottomasti suositella koko perheen elokuvaelämykseksi. Tunteisiin käyvää tanskalaistarinaa on helppo seurata, sillä se ei irrota otettaan katsojan mielenkiinnosta missään vaiheessa. Lopputulos on kerrassaan kohottava.
Teksti: Outi Heiskanen