USA 1999. Ohjaus: Milos Forman. Käsikirjoitus: Scott Alexander ja Larry Karaszewski. Tuotanto: Michael Shamberg, Stacey Sher ja Danny DeVito. Kuvaus: Anastas Michos. Leikkaus: Christopher Tellefsen ja Lynzee Klingman. Pääosissa: Jim Carrey, Courtney Love, Danny DeVito, Paul Giamatti. Kesto: 130 min.
Tsekkoslovakiasta aikoinaan Amerikkaan karannut Milos Forman on läpi uransa ollut kiinnostunut vastavirtaan uivista poikkeusyksilöistä. Yksi lensi yli käenpesän (1975) ja Amadeus (1984) tarkastelivat aihetta varsin erilaisista näkökulmista, ja Larry Flynt - Minulla on oikeus (1997) liitti mukaan toisen Formanin kiinnostuksen kohteen, amerikkalaisen viihdemaailman kaksinaismoralistisine lainalaisuuksineen.
Nämä kaksi teemaa saavat nyt loogista jatkoa Jim Carreyn tähdittämässä elokuvassa Man On The Moon, joka on kuvaus amerikkalaisen viihdelegendan Andy Kaufmanin erikoislaatuisesta elämästä. Kaufman oli kaikenlaisia rajoja rikkova stand up- ja TV-koomikko, yleisön manipuloinnin ja ärsytyksen mestari, joka kuoli syöpään nuorella iällä vuonna 1984. Kuten Larry Flynt taisteli oikeudestaan tuottaa pornoa, puolusti Kaufman kynsin hampain huonoa makua ja anarkistista huumoriaan - mies toimikin tienavaajana kaikenkarvaisille junttihuumorilla ratsastaville televisiokoomikoille (vrt. Jerry Springer).
Elokuva luo kuvaa Kaufmanista vastakkaisuuksien persoonana, jonka todellisista tarkoitusperistä edes hänen lähimmillä ihmisillään ei aina ollut hajua. Suoltaessaan yleisölleen loukkaavia ruokottomuuksia, vaihtaessaan hahmoaan kameleontin tavoin ja haastaessaan naisia julkisiin painiotteluihin Kaufman kulki koko ajan omaa viistoa polkuaan, piittaamatta ympäristön odotuksista tai uraa hidastavista takaiskuista. Miehen kiistellyin hahmo lienee Las Vegasin areenoilla viihtynyt rääväsuu-laulaja Tony Clifton, jonka italianenglannniksi räyhäämissä stand up -show'issa ei säästelty ketään eikä mitään.
Formanin kerronta on pitkälti toteavaa ja ulkopuolelta seurailevaa; Kaufmanin hämmennystä herättäneet tempaukset ja muodonmuutokset esitetään yhtä paljon hänen kuin yleisönkin näkökulmasta, kaikkinaiset arvoväritykset puuttuvat. Miehen "todellista" minuutta ei yritetäkään paljastaa tyhjentävästi - hän jää pitkälti mysteeriksi myös elokuvan katsojille. Toisaalta tämä kommentoimattomuus mahdollistaa oikealla tavalla kohteensa tulkinnanvaraisuuden, mutta toisaalta se uhkaa johtaa näkemyksettömyyteen.
Elokuvassa olennaisin tila annetaan Jim Carreyn virtuoosimaisesti tulkitsemille stand up -numeroille, joista osa on aidosti hauskoja ja osa juuri niin mauttomia kuin minä aikalaisyleisö ne koki. Kaufmanin, kuten niin monen esiintyjän, taakkana oli saavuttaa supermenestys tempuilla, joita hän itse arvosti kaikkein vähiten. Kun hän halusi uudistua ja yllättää esimerkiksi tulkitsemalla Shakespearea, junttikatsomo vaati nähdä yhä uudestaan tuttua idioottihahmoa suositusta Taxi-sarjasta, jossa Kaufman pelleili ainoastaan rahan takia.
Hienosti 70-luvun ajankuvaa luova Man On The Moon lepääkin lähes koko painollaan supertähti Carreyn kykyjen varassa; mikä ilahduttavaa, vähittäin kypsynyt koomikko malttaa nyt pitää tyypillisimmät naamanvääntelymaneerinsa kurissa, ja saa Kaufmanin heräämään eloon juuri niin paradoksaalisena ja omituisena ilmestyksenä kuin minä hänet muistetaankin. Carreyn suoritus tahtoo peittää alleen sivuosat, mutta nekin on kaikki hoidettu taidolla.
Pippurinen pätkä Danny DeVito esittää sympaattisesti Kaufmanin peräänantamatonta agenttia ja Paul Giamatti (Truman Show) hänen parasta kaveriaan. Courtney Love (Larry Flynt - Minulla on oikeus) on valloittava miehen uskollisena tyttöystävänä, yhtenä harvoista, jotka jaksoivat luottaa kummajaisen näkemykseen. Tunnussävelenä soi tietenkin koomikkolegendan innoittama nimikkolaulu Man On The Moon, esittäjänään R.E.M.
Teksti: Tuuve Aro