Uusi-Seelanti, 2005. Ohjaus ja käsikirjoitus: Roger Donaldson. Kuvaus: David Gribble. Leikkaus: John Gilbert. Tuotanto: Roger Donaldson, Gary Hannam. Pääosassa: Anthony Hopkins. Kesto: 125 min.
Viisi minuuttia moottoripyörän selässä on enemmän kuin monet kokevat elinaikaan. Siinä päähenkilö Burt Munron motto. Tämä omalaatuinen mies elää vaatimatonta elämää: kotina on sotkuinen vaja rehevöityneellä tontilla, vessana toimii pihan sitruunapuu ja vedeksi riittää sangon sadevesi. Naapurit paheksuvat ja valittelevat hänen moukkamaisia käytöstapojaan. Eläkeläisenäkin hän pitää kiinni nuoruuden palavasta haaveestaan rikkoa nopeusennätys 1920-luvun Indian Scout –moottoripyörällään. Kotimekaanikkona hän trimmasi väsymättä pyöräänsä ja ajoi kuin ajoikin sillä vuonna 1967 nopeusennätyksen, joka on yhä voimassa.
Hetkessä unohtuvia mutta sujuvia viihde-elokuvia ohjannut uusiseelantilainen Roger Donaldson on tehnyt pienen elokuvan, joka kertoo ehkä enemmän tekijänsä rakkaudesta aiheeseen kuin suurista kerronnallisista visoista. Donaldson teki kotimaansa sankarista Munrosta dokumentin jo vuonna 1971, jonka jälkeen hänelle alkoi sadella ehdotuksia kokoillan elokuvasta, mikäli hän olisi ollut valmis muokkaamaan käsikirjoitustaan myyvemmäksi. Donaldson odotti yli 20 vuotta tehdäkseen Munrolle uudestaan kunniaa. Ja vaikka elokuva onkin osittain kuvattu USA:ssa, amerikkalaista rahaa ei ole palanut ollenkaan. Näin ohjaaja on voinut pitää kiinni omasta näkemyksestään. Muutamia kliseisiä elämänviisauksia lukuun ottamatta elokuva ei koko ajan kalastele yleisön sympatioita, ei ylidramatisoi päähenkilön sydänsairautta eikä yltiömäisesti palvo kohdettaan.
Roadmoviesta on hiljalleen kehittynyt oma genrensä. Kun Munron vaatimaton arki on tullut esiteltyä, alkaa takkuinen muttei tuskainen tie Hollywoodin kautta Utahin suolatasangoille, moottoripyörien vuotuiseen nopeuskilpailuun. Ennen kilpailua Munro tarkkailee Amerikkaa yksin, ihmeissään mutta ikuisena optimistina. Hän on peloton muukalainen amerikkalaista elämää kahlitsevien sääntöjen puristuksessa ja kummallisten henkilöiden keskellä.
Anthony Hopkinsin taitoa, karismaa ja rooliin heittäytymistä on nautinto katsella; hänen säteilynsä kantaa yli heikoimpienkin jaksojen. Munron elämäntarina itsessään on satumainen, ja elokuva antaakin varsin perusteellisen oppitunnin tämän legendan elämästä. Mutta Hopkinsista huolimatta nähdystä jää hiukan vaisu olo, vaikka tarinan seuraaminen tai siitä kiinnostuminen ei vaadikaan moottoriurheilun saloihin vihkiytymistä.
Teksti: Minna Karila
Kuva: Cinema Mondo