Kuntapäättäjät ympäri Suomen hierovat parhaillaan älynystyröitään pohtiessaan, miten tulisi suhtautua omaan kuntaan mahdollisesti tulevaan pakolaisten vastaanotto- tai hätämajoituskeskukseen.
Ei välttämättä tarvitsisi, sillä kunta ei asiasta aina edes voi päättää. Vastaanottokeskuksia voidaan nimittäin perustaa kahdella tavalla.
Maahanmuuttovirasto voi perustaa keskuksen kunnan omistamaan tilaan, jolloin asia käsitellään normaalisti, ja kunta päättää, onko se mukana vain ei.
Jos taas vastaanottokeskus perustetaan yksityisen omistamaan tilaan, kunnan hyväksyntää ei tarvita, vaikka käytännössä Maahanmuuttovirasto kantaa aina kysyy.
Sen sijaan jo toiminnassa olevan vastaanottokeskuksen alaisuuteen tulevasta hätämajoitusyksiköstä päätöksen tekee yksin Maahanmuuttovirasto.
– Nyt täytyy kuitenkin muistaa se, että vastaanottokeskuksen perustaminen kuntaan on kunnan kannalta aika iso asia. Minusta on tarpeellista keskustella kunnan kanssa ja kuulla heidän mielipiteensä, vaikka perustamispäätös voidaankin tehdä kunnan kannan vastaisesti, sanoo julkisoikeuden asiantuntija, emeritusprofessori Teuvo Pohjolainen STT:lle.
Avoimuus on parasta
Pohjolainen kannustaakin kuntapäättäjiä avoimuuteen asiassa. Salailu ei tuota mitään hyvää.
Muun muassa sosiaalisessa mediassa asiaa lähdetään helposti kommentoimaan vajanaisilla tiedoilla, jos ei parempia ole saatavilla.
– Kunnanhallitus on se toimielin, joka edustaa kuntaa ulospäin ja ilmaisee kunnan mielipiteen tai kannan. Kannan pitää sitten myös olla kuntalaisten nähtävissä pöytäkirjoista, Pohjolainen muistuttaa.
– Jos ajatellaan hyvin pientä kuntaa, vastaanottokeskuksesta koituu kunnalle myös velvoitteita muun muassa terveydenhuoltopalvelujen osalta. Vaikka niihin korvaukset tulevat valtiolta täysimääräisesti, toki se, että terveyskeskuksen toiminnan piiriin tulee huomattavasti uusia ihmisiä, vaikuttaa asukkaiden terveydenhuoltopalveluiden saatavuuteen, professori sanoo.