USA 1994. Ohjaus ja käsikirjoitus John O' Brienin romaanista: Mike Figgis. Pääosissa: Nicholas Cage, Elisabeth Shue, Julian Sands.
Hollywoodin alkoholismikuvaukset huitovat äärestä laitaan. Yleensä alkkiksilla ei näytä olevan edes krapulaa, jonka korostuksella toiset sitten ratsastavat. Leaving Las Vegas kuuluu jälkimmäisiin. Kankkunen on Mike Figgisin kuvaamana hirveä, mutta se on helposti hoidettavissa. Raakaa votkaa kuin sadevesisaavista.
John O'Brienin romaaniin perustuva tarina kertoo käsikirjoittajaraakki Benistä (Cage), jonka työ- ja yksityiselämä menee iloisesti päin helvettiä. Viinasta on jo kehkeytynyt miehen kaveri, joten hän vaihtaa mammonansa käteiseksi ja lähtee Las Vegasiin ryyppäämään itsensä hengiltä. Vapaa-ajan mekassa Ben tapaa maailman vanhimman ammatin edustajan, Seran (Shue), joka suostuu pitämään viriliyden viinalle lainanneelle miehelle myös platonista seuraa. Tunteet kohtaavat ja Ben suostuu muuttamaan naisen kotiin, jos tämä ei koskaan pyydä häntä lopettamaan juomista...
Tarinan lähtökohdat ovat herkulliset, kerrankin jotain muuta kuin lakimiehiä ja arkkitehtejä ihmissuhdesurkeuksiensa riepoteltavina. Ben vetää viinaa päivät pääksytysten ja Sera huoraa iltaisin. Eihän tällainen auvo voi ikuisuuksiin jatkua ja näinkin elämänmakuinen rakkaus kohtaa lopulta ylämäkensä. Tavanomaisiin ongelmiin sortuminen onkin takaisku absurdin tarinan mehevälle rakentelulle.
Figgis on omaksunut leffaansa viipyilevän ja välillä väkisinkin tekotaiteelliseksi leimautuvan tyylin. Groteskia elämänmenoa täplittävät tarinan ajassa eestaas poukkoilevat Seran yksinpuhelut psykiatrin virkaa toimittavalle kameralle. Kuvamaailma puolestaan on karkean kontrastista ja sinänsä tyylinmukaista.
Jos Charles Bukowski eli viina elintoverina kasikymppiseksi, on Figgisin tekijäporukka päättänyt, että nyt pitää juoda sitten vähän reippaammin, jotta itsetuhovietti välittyy. Nicholas Cage pulputtaakin Benin osassaan spriitä kuin lähdevettä oli sitten aamu tai ilta. Kankkunen on väkivaltaista tärinää, jonka viina sitten hoitaa.
No pitäisi asian laita sitten olla miten tahansa, niin kyllä Cage repii itsestään kuitenkin herkullisia purskeita kännihöyryisissä kohtauksissa Vegasin yössä. Shue hoitaa rakastuvan ilotytön osansa myös mallikkaasti; kovan ammattimaisen kuoren alla sykkivä herkkyys peilautuu kankaalle hallitusti ja aidosti.
Leaving Las Vegas on puutteistaan huolimatta mielenkiintoinen elokuva. Figgis on joutunut tanssimaan aitojen tunne-elämysten ja hieman keinotekoisesti rakennetun estetiikan maisemissa, mutta selviää kuitenkin suhteellisen kuivin jaloin. Kuivin suin tästä pätkästä ei tosin selviä kuin katsoja.
Teksti: Jari Rantala