Mainos

Lapsia ja aikuisia - kuinka niitä tehdään?

Suomi 2004. Ohjaus: Aleksi Salmenperä. Käsikirjoitus: Pekko Pesonen. Tuotanto: Petri Jokiranta ja Tero Kaukomaa. Kuvaus: Tuomo Hutri. Leikkaus: Kimmo Taavila. Pääosissa: Minna Haapkylä, Kari-Pekka Toivonen, Minttu Mustakallio, Tommi Eronen, Pekka Strang, Hannu-Pekka Björkman, Elina Knihtilä, Antti Raivio, Saara Pakkasvirta, Dick Idman, Ville Virtanen. Kesto: 102 min.

Aleksi Salmenperän ensimmäinen pitkä elokuva on erikoisen tervetullut tuttavuus, joka paitsi viihdyttää myös herättää ihan oikeita ajatuksia. Pekko Pesosen käsikirjoittaman komediallisen draaman keskiössä on lasten hankkiminen ja lapsettomuus - tahaton tai tarkoituksellinen. "Mihin lapsia oikeastaan tarvitaan?" se kysyy. Ja onko kaikista vanhemmiksi?

Kolkyt ja risaiset Venla (Minna Haapkylä) ja Antero (Kari-Pekka Toivonen) ovat olleet yhdessä jo 15 vuotta, ja kaikki näyttää olevan mallillaan. Paitsi että Venla haluaa jälkikasvua ja Antero ei mistään hinnasta. Urheilu-ura kiinnostaa lapsekasta miestä enemmän kuin tikittävä biologinen kello, ja pari ajautuu kriisiin. Kun nainen pyrkii kaikin keinoin raskaaksi ja mies estämään sen, ollaan pian kuilun reunalla. Parisuhdesoppaa sekoittaa lapsettomuusklinikalla työskentelevän Venlan työkaveri Satu (Minttu Mustakallio), sympaattinen boheemi, josta muodostuu naiselle ratkaiseva tuki - ja kenties paljon enemmän?

Yllättäviin suuntiin etenevä ihmissuhdevyyhti paljastaa henkilöiden todelliset puolet niin hyvässä kuin pahassa: jyvät erottuvat akanoista ja keskenkasvuiset niistä todellisista aikuisista. Komediaa ja tragediaa syntyy aiheeseen liittyvistä peri-inhimillisistä peloista ja ääri-ilmiöistä, jollaiseksi voi lukea vaikkapa Ville Virtasen vetämän parisuhdeterapian ja sen huipentuman, oransseissa kellukeasuissa tapahtuvan "luottamussukelluksen" (!). Hienovireisesti ohjattu ja kuvattu elokuva kasvaa tarkkanäköiseksi tutkielmaksi vastuun ottamisesta, itsensä löytämisestä ja ehkä olennaisimmin rakkaudesta, jonka kohde ei aina löydy odotettavimmasta paikasta.

Aiemmin lyhytelokuvat Rajatapaus (1999) ja Onnenpeli 2001 ohjannut Aleksi Salmenperä onnistuu tekemään monta taikatemppua. Lapsia ja aikuisia on näet tiukasti ajan hermolla olematta kuitenkaan ärsyttävän trendikäs. Elokuva käsittelee vakavaa aihetta hauskasti, olematta puiseva tai opettavainen. Ja se tuo kaikki ihmisensä samastuttavasti lähelle sortumatta osoitteluihin tai mustavalkoisiin asetelmiin. Melkoinen saavutus esikoispitkältä, jonka intensiteettiä raskauttavat vain muutamat löysät sivupolut.

Monilahjakas Kari-Pekka Toivonen tekee herkullisen roolin täysin hukassa olevana Anterona, joka kyllä rakastaa mutta ei oikein osaa. Tommi Eronen ja Pekka Strang naurattavat Sadun poikamaisina kavereina, jotka tykkäävät leikkiä videopeleillä ja levytys-studion vimpaimilla, ja Saara Pakkasvirta koskettaa viimeiseen hengenvetoon asti optimistisena äitinä. Vaan yllä kaikki muu jää varjoon naispääosien hehkussa. Kovassa nousujohteessa liitelevien Minna Haapkylän (Rakkaudella Maire, Kuutamolla) ja Minttu Mustakallion (Sairaskertomuksia, Kansallisteatterin Nukkekoti) välinen kemia on silkkaa sähinää. Heidän kohtauksensa on ladattu täyteen tunteita, juuri oikealla tavalla ristiriitaisia: heräävää rakkautta mutta myös epävarmuutta, pelkoa, ihmetystä uuden edessä. Harvoin näkee näin kaunista ja toisiaan täydentävää näyttelijäntyötä.

Lapsia ja aikuisia on aivan ihastuttava pieni helmi. Se itkettää ja naurattaa, liikuttaa ja herättelee piiloon painettuja tunteita. Tässäpä elokuva joka kaikkien, ja varsinkin kaikkien kolmikymppisten, olisi nähtävä!

Teksti: Tuuve Aro
Kuva: FS Film

Mainos

Lisää aiheesta

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.