Laminaattia lattiaan

Parketti tai laminaatti asennetaan useimmiten uivaksi. Tämä tarkoittaa sitä, ettei lautoja kiinnitetä lattiarakenteeseen vaan ainoastaan toisiinsa, ja näin syntynyt lattiapinta jää tavallaan uimaan alla olevan pinnan päälle pysyen siinä omalla painollaan. Reunoille jätetään 5–8 mm levyiset elämisraot, koska pinta laajenee ja kutistuu ilmankosteuden ja lämpötilan vaihtelujen mukaan. Sen alle pannaan usein – erityisesti betonilaatan kyseessä ollen – muovikalvo eristämään kosteuden nousu. Ohjeissa suositellaan vähintään 0,2 mm paksuista polyeteenikalvoa. Alla on usein myös jonkinlainen pehmuste askelääneneristeenä.

Askelääneneriste oli myös nyt pinnoitetavan, levyrakenteisen lattian päällä, mutta kosteuseristettä ei tarvittu. Huoneen muoto oli hiukan kolmiomainen – koko tilassa oli vain yksi 90 asteen kulma, joten leikkaustyötä oli tiedossa. Toisaalta tämän ansiosta jäi myös yksi muuten pakollinen työvaihe pois: tavallisessa, suorakaiteen muotoisessa huoneessa on ensimmäiseksi mitattava sen leveys kummassakin päässä ja suunniteltava lautojen jako sellaiseksi, ettei kummallekaan laidalle jää kiusallisen kapeaa, sentin tai kahden suikaletta.

Tavalliseen tapaan rakennettiin kuitenkin ensimmäiseksi mahdollisimman suora ja luja kolmen lautarivin levyinen aloituskaistale. Koska työ etenee naaraspontti edellä, laitimmaisesta laudasta leikattiin urospontti pois. Silloin se menee siististi seinän tuntumaan ja lattialista peittää sopivasti elämisraon. Ennen aloituskaistaleen työntämistä paikalleen on vielä tutkittava sitä vasten tuleva seinä vaikkapa pitkän linjarin avulla – jos seinässä on mutkia tai pullistumia, laitimmaista lautaa on helppo kaavata vastaavasta kohdasta.

Materiaalihukka on vähäistä, sillä uusi rivi aloitetaan aina edellisestä päästä yli jääneellä palasella. Aivan pieniä, parinkymmenen sentin palasia ei kuitenkaan kannata käyttää, vaan otetaan mieluummin sovinnolla uusi. Kahdelle vierekkäiselle riville ei myöskään saa tulla jatkokohtaa samalle laudan pituudelle, vaan jatkokohtien välissä on aina oltava yksi kokonainen lauta.

Laminaattia voidaan leikata monella eri työkalulla. Kätevin taitaa olla varsinainen laminaattileikkuri, joka ei synnytä pölyä eikä juuri sahanpuruakaan. Halkaisemiseen on tietysti käytettävä sirkkeliä tai käsisahaa – materiaali syö kovasti puuterää, joka on käytön jälkeen teroitettava. Käsisahassa on käytettävä laminaatille tarkoitettua, hiukan tiheämpihampaista terää, jolla laminaatti leikkautuu todella kätevästi.

Todella hyvätasoisessa laminaatissa – kuten nyt käytetyssä, joka onkin tarkoitettu pääasiassa julkisiin tiloihin – pinnan kestävyyttä lisää alumiinioksidihiukkasten runsas käyttö. Toinen suoraan kestävyydestä kertova arvo on runkomateriaalin tiheys: kun halpa laminaatti painaa noin 500 kg/m3, tämä painaa 900 kg/m3. Tällainen laminaatti on erittäin mittatarkkaa – minkä huomaa selvästi myös asennustyön helppoutena – eikä elä ollenkaan samalla tavalla kuin kevyemmät.

Erityisen uniclic-pontin ansiosta laminaatti voidaan asentaa joko uros- tai naaraspontti edellä. Pintaa on myös helppo jatkaa paikoissa, joissa laudan suunta vaihtuu – esimerkiksi siirryttäessä huonetilasta toiseen. Lautojen pintakäsittely ulottuu reunojen yli siten, ettei runkomateriaali missään tapauksessa paista saumakohdista eri värisenä. Pontit on käsitelty erityisellä vahalla, mikä lisää liitosten sisäistä kitkaa – laudat eivät pääse liikkumaan. Toisaalta vaha myös suojaa saumoja huollon yhteydessä tapahtuvalta kostumiselta.

Laminaattilattian huolloksi riittää imurointi, pyyhkiminen nihkeällä rätillä ja jos haluaa pestä pinnan, käytetään neutraalia tai korkeintaan miedosti emäksistä pesuainetta. Saippuaa pesuaine ei saa sisältää, koska se jättää jälkeensä harmaan kalvon.

Lisätietoja:

Oy Orient-Occident Ltd, Espoo

www.orientoccident.fi

(JKA 15.2.2008)