USA 2005. Ohjaus: Curtis Hanson. Käsikirjoitus: Susannah Grant Jennifer Weinerin samannimisestä romaanista. Tuotanto: Lisa Ellzey, Carol Fenelon, Curtis Hanson, Ridley Scott. Kuvaus: Terry Stacey. Leikkaus: Lisa Zeno Churgin, Craig Kitson. Musiikki: Mark Isham. Pääosissa: Cameron Diaz, Toni Collette, Richard Burgi, Ken Howard, Candice Azzara, Shirley MacLaine. Kesto: 130 min.
Jos olet lukenut Jennifer Weinerin vuonna 2002 julkaistun Lainakengissä-romaanin (In Her Shoes), tiedät mitä odottaa elokuvalta. Älä kuitenkaan erehdy tekemään sitä virhearviointia, että kiirehtisit luokittelemaan Curtis Hansonin elokuvan etukäteen. Vaikka Weinerin bestseller on melkoisen köykäistä "chick-lit'iä", naisille suunnattua romaaniviihdettä, onnistuu elokuvaversio jalostamaan tarinasta erinomaisen todentuntuisen ja puhuttelevan – hersyvää huumoria unohtamatta. Projektinsa huolella valikoiva Hanson, joka on kokeillut menestyksellä yhtä jos toista elokuvan lajia, siivittää fantastisen näyttelijätärkaartinsa hehkuviin suorituksiin.
Toni Collette ja Cameron Diaz ovat sisarukset Rose ja Maggie Feller. Rose on kaksikon menestyvä harmaavarpunen, terävä juristi, jolla on kaikki muu kondiksessa paitsi se tärkein – terve itsetunto. Superblondi Maggie on lukihäiriöstä kärsivä bilehile ja kroonisesti rahaton miestennielijä. Siskoksilla ei ole muuta yhteistä kuin sama kengännumero.
Kun Maggie joutuu muuttamaan pois isänsä (Ken Howard) ja tämän uuden vaimon, Sydellen (Candice Azzara), luota, päätyvät siskot asumaan saman katon alle. Rosen järjestelmällinen elämä järkkyy pahemman kerran pyörremyrsky-Maggien asettuessa taloksi. Hanttihommasta toiseen ajelehtiva Maggie pöllii niin Rosen vaatteet, rahat ja – mikä pahinta – kengät. Lopullinen välirikko syntyy, kun Rose yllättää sisarensa sängystä hänen unelmiensa prinssin kanssa. Vanhoista postikorteista Maggie löytää isoäitinsä Ellan (Shirley MacLaine) osoitteen. Vaikka sisarukset eivät ole koskaan tienneet isoäidistään mitään, päättää Maggie suunnata Ellan luo Floridaan.
Lainakengissä on kertomus oman itsensä, oman arvon ja merkityksen, löytämisestä. Molempien naisten kohdalla se alkaa alennustilasta, pelosta ja epäluulosta. Sisarusten keskinäinen eripura on itseään ruokkiva prosessi, ja kuten perhesuhteissa usein, myös Rose ja Maggie osaavat tölväistä toinen toistaan juuri siihen herkimpään kohtaan. Nukkavieru ylisuorittaja Rose nälvii bimboa Maggie'ta ja päinvastoin.
Sanotaan, että viisaus löytyy vanhoista naisista, niin tälläkin kertaa. Tai oikeammin, yhdestä vanhasta naisesta, Ellasta. Shirley MacLaine tekee Floridassa eläkepäiviään viettävästä isoäidistä elämänmyönteisen ja rakastavan mutta kaiken aikaa tilanteen tasalla olevan naisen. Ella ei suostu Maggien pompoteltavaksi, minkä lisäksi hänellä riittää elämänkokemusta ja kärsivällisyyttä nähdä nuoren naisen julkisivun taakse. MacLainen harkitseva, vahva roolityö ansaitsee hatunnoston. Sellaisia kun ei ole häneltä liiemmin viime vuosina nähty.
Suurimman osan aikaa Toni Collette ja Cameron Diaz ovat erossa toisistaan, mikä edesauttaa molempien hahmojen kasvamista kokonaisiksi, todentuntuisiksi yksilöiksi. Sisarusten erillinen tarkastelu riisuu pois latistavat stereotypiat sallien ihmisen itsensä kasvaa ohi tämän itse itselleen asettamien rajojen. Diaz on parhaimmillaan Maggien omaehtoisten oivallusten hetkinä eli silloin kun rooli edellyttää hiljaisempaa reflektiota ja ilmaisua. Kokonaisuuden ehdoton kuningatar on silti ristiriitaisten emootioiden repimä Collette, jonka ilmaisupaletista riittää nyansseja joka lähtöön, ja mikä hämmästyttävintä, aina oikeina ja osuvina.
Elokuvan loppuratkaisun arvaa katsomossa varmasti yksi jos toinenkin. Se, miten kasvukertomus päättyy, ei kuitenkaan ole merkittävää, vaan se, miten se tapahtuu. Ohjaaja Hanson ja käsikirjoittaja Susannah Grant solmivat langanpäät yhteen herkästi, liiallisen siirappisuuden hienosti välttäen. Lopputulos on niin hauska, hieno ja mieltäylentävä, ettei nenäliinoja kannata unohtaa kotiin.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: FS Film