Suomi 2009. Ohjaus: Jörn Donner. Käsikirjoitus: Olli Soinio. Kuvaus: Pirjo Honkasalo. Leikkaus: Klaus Grabber. Lavastus: Pentti Valkeasuo. Musiikki: Pedro Hietanen. Pääosissa: Minna Haapkylä, Marcus Groth, Hannu-Pekka Björkman, Lauri Nurkse, Rea Mauranen, Pertti Sveholm. Kesto: 110 min
Suomalaissukuinen neuvostokansalainen Kerttu Nuorteva hyppäsi laskuvarjolla entiseen isänmaahansa helmikuussa 1942. Nuorteva oli vakooja, joka omaksui talvisodassa leskeytyneen Elina Hämäläisen valeidentiteetin.
Puolisen vuotta myöhemmin nainen pidätettiin Helsingissä. Hänen hallustaan löydettiin venäläisvalmisteinen radiolähetin. Vangitsemispäätös laukaisi vuoden kestäneet kuulustelut, joiden aikana sitkeän naisen onnistui pitkään pistää poliisille kampoihin. Vasta kolmas, edeltäjiään humaanimpi kuulustelija pääsi murtautumaan vakoojan lujan julkisivun läpi.
Miksi Stalinin vankileirillä kärsinyt nainen tuli suostuneeksi lähes itsemurhamissioksi luokiteltuun tehtävään? Muun muassa tähän kysymykseen porautuu Jörn Donnerin ohjaama ja tuottama Kuulustelu.
Kuulustelu perustuu tositarinaan. Intensiivinen keskusteluelokuva on kiehtova kappale maamme kriisivuosien historiaa, jota vain harvat tuntevat. Minna Haapkylän herkkävaistoisesti esittämä Kerttu Nuorteva on syvästi traaginen hahmo, jolle ei tunnu löytyvän pelastusta sodasta eikä rauhasta. Vai löytyykö sittenkin? Tämän kysymyksen Kuulustelu jättää kutkuttavalla tavalla avoimeksi.
Jörn Donner saartaa aihettaan psykologisesti. Henkinen rengas vakoojan ympärillä kutistuu hetki hetkeltä, kunnes se käy suorastaan klaustrofobiseksi. Kuulustelu ei poistu "ohranan luolista", vaikka jossain pääkaupungin ulkopuolella riehuu säälimätön, suomalaisten tappioon päättyvä sota.
Yhtä kovalta tuntuu myös kuulustelijoiden peli, jonka säännöt muuttuvat saavutusten myötä. Yksilö ja humanismi jauhautuvat isompien rattaiden armottomiin hampaisiin. Katsojan sympatiat siirtyvät nopeasti monin tavoin yksin jätetyn naisen puolelle, kun laki ja oikeus karkaavat lopullisesti eri teille.
Kuulustelu on kuvaus illuusioiden murtumisesta. Mitä tapahtuu ihmiselle, kun hänen unelmansa särkyvät sovittamattomalla tavalla? Haapkylän Kerttu on tuhatkasvoinen mysteeri; ensin itkuinen leski, sitten paljastettu ja julkea – lopulta totuuden murtama ja ikuisesti heitteille jättämä.
Olli Soinion perehtynyt, perusteellinen käsikirjoitus on dialogin tasolla hengästyttävää kuunneltavaa. Ei löysiä hetkiä, vain pelkkää tiukkaa asiaa. Kertun ja kuulustelijoiden kohtaamiset vaativat katsojalta herpaantumatonta huomiota.
Kaiken kaikkiaan Kuulustelu tuntuu liian pieneltä isolle valkokankaalle. Sisätilaan keskittyvänä se muistuttaa enemmän televisioteatteria kuin perinteistä elokuvaa. Tv-ruudulta tämä intiimi tahtojen taistelu tulee parhaan paikkansa myös ennen pitkää löytämään.
Katso elokuvan traileri täältä.
Teksti: Outi Heiskanen