Norjalainen Inggard Lereim on ollut vuodesta 1987 lähtien mukana Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n dopingvalvonnassa. Hän on Trondheimin yliopistollisen sairaalan professori. Lahden MM-kisoissa 2001 hän oli dopingvalvonnan johtaja, kun kuusi suomalaishiihtäjää kärähti Hemohes-plasmanlaajentajasta. Lereim järjesteli kisoissa suomalaisurheilijoiden joukkotestaamisen. Lereim johti dopingvalvontaa myös mm. Trondheimin MM-hiihdoissa 1997 ja Lillehammerin olympialaisissa 1994.
Lereim oli Kansainvälisen hiihtoliiton lääketieteellisen komitean varapuheenjohtajana vaikuttamassa siihen, että hiihtäjien hemoglobiinitestaus käynnistettiin syksyllä 1996. Hemoglobiinin maksimiarvoksi määrättiin tuolloin miehillä 185 ja naisilla 165. Syksyllä 2000 Lereim oli vaikuttamassa siihen, että maailmancupissa ja arvokisoissa noudatettu suurin sallittu hemoglobiiniarvo laskettiin naisilla 160:een ja miehillä 175:een. Hb-mittausten tarkoituksena oli auttaa taistelussa veridopingia vastaan. Hiihtäjä ei saa starttilupaa, jos hänellä on liian korkea Hb-arvo.
Lereim oli järjestämässä sitä, että veritestausta käytettiin ensimmäisen kerran hiihdon MM-kisoissa Lahdessa 1989 sekä ensimmäisen kerran olympialaisissa Lillehammerissa 1994 Kansainvälisen hiihtoliiton alaisissa lajeissa.
Hiihtäjien hemoglobiiniarvot nousivat merkittävästi, sillä Lahden MM-hiihdoissa 1989 korkein naisilta mitattu arvo oli 148, kun taas vuonna 1996 mitattiin jo 198:n suuruinen lukema.
Lereim työskenteli 1990-luvulla sen eteen, että epon käyttöä voitaisiin analysoida veritesteillä. Lahden MM-kisoissa 2001 tehokasta epo-testiä ei kuitenkaan vielä ollut käytössä, vaan kunnollinen epo-testi saatiin käyttöön vasta Lahden kisojen jälkeen. Lahden vuoden 2001 MM-kisoissa otettiin epo-testinäytteet, mutta silloisella testillä oli vain pelotevaikutus, ja Lereim ilmoitti jo etukäteen, ettei sen testin perusteella langeteta mitään rangaistusta. Ensimmäinen epo-testissä kiinni jäänyt hiihtäjä oli Venäjän Natalia Baranova-Masolkina vuonna 2002.
Lahden MM-kisojen 2001 aikana Lereim oli mukana tekemässä tutkimusta "Huippuhiihtäjien poikkeavat veriarvot - veridopingia vai?". Tutkimuksen mukaan lähes puolella MM-hiihtojen mitalisteilla oli poikkeavat veriarvot. Poikkeavat veriarvot viittaavat veridopingin käyttöön, vaikka eivät riitä todisteeksi urheilussa kielletyistä keinoista.
Jari Isometsän mielestä Lereim iloitsi hänen Hemohes-kärystään MM-Lahdessa. Isometsä oli antanut positiivisen dopingnäytteensä 15 kilometrin kisan jälkeen 15.2. 2001. Hän kohtasi Lereimin takaa-ajokisan jälkeisessä dopingtestissä 17.2. 2001, kun tieto edelliskisan A-näytteen positiivisuudesta oli juuri tullut.
- Kun menin huoneeseen, Lereim hymyili ja suorastaan loisti omahyväisyyttään ja tyytyväisyyttään. Sillä hetkellä silmissäni sumeni mutta muistan ajatelleeni, että vaikeuttaisikohan se paljonkin tilannettani, jos lataisin tuota virnuilevaa norjalaista päin näköä. Se oli käsittämätön hetki, jouduin todella pidättelemään itseäni. En jaksanut ymmärtää, kuinka suurta mielihyvää käryni tuotti Lereimille, hän aivan aidosti riemuitsi siitä, Isometsä kommentoi Karpaasin käry -kirjassaan.
Teksti: Jani Merimaa
(MTV3)