Kotihoidon kulut ovat kunnille arvoitus

Tarkastuskertomuksen mukaan sen paremmin sosiaali- ja terveysministeriöllä kuin kunnillakaan ei ole kunnollista käsitystä siitä, mitä vanhusten kotihoito kokonaisuudessaan maksaa. Syinä ovat tilastointiongelmat ja kotihoidon verkostomaisuus.

Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan kunnissa määritellään hyvin eri tavoin, mitä tarkoittaa vanhusten säännöllinen kotihoito. Koska käsitteet vaihtelevat, vanhukset saavat eri alueilla eritasoista palvelua. Myös hinnoittelu on kirjavaa.

VTV vaatii sosiaali- ja terveysministeriötä määrittelemään täsmällisesti, mitä säännöllinen kotihoito tarkoittaa. Ministeriö ei ole myöskään ottanut virallista kantaa nk. käyntikattoon eli siihen, missä vaiheessa kotona hoitaminen ei ole enää inhimillistä eikä halvempaa kuin laitoshoito.

Tarkastuskertomuksen mukaan vanhuksen luona voidaan käydä jopa 140 tunnin verran kuukaudessa, mutta käynnit ovat lyhyitä. Niin lyhyiden käyntien aikana vanhusta ei voida kuntouttaa.

STM: Kotihoidon joustettava

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on sitä mieltä, että täsmällisen rajan määrääminen kotikäyntien enimmäismäärälle ei ole tarkoituksenmukaista. STM:n kannan mukaan kotihoidon käynnit määräytyvät palvelutarpeen arvioinnin perusteella ja niiden on joustettava asiakkaan tarpeiden mukaan. Esimerkiksi avuntarve voi kasvaa hiljalleen vuosien aikana, samoin vaihtelevat saattohoitopotilaiden tarpeet.

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan sosiaalihuoltoa koskevan lainsäädännön kokonaisuudistusta. Samassa yhteydessä määritellään myös kotihoito ja kotihoitoasiakas. Myös asiakasmaksut ovat pohdinnassa.

Tarkastusvirasto nostaa esille myös sen, että vaikka kotihoidon henkilöstömäärää on lisätty, työntekijöitä ei ole edelleenkään riittävästi.

Myös ministeriö myöntää, että kotihoidon kattavuudessa on suuria eroja sekä kuntien että maakuntien välillä. Viime vuonna reilu kymmenesosa 75 vuotta täyttäneistä sai säännöllisesti kotihoitoa.

(MTV3 - STT)