Koivisto tukistaa Ruotsia sukellusvenejahdeista

Koivisto muistelee artikkelissaan dramaattista tapahtumaketjua, kun neuvostoliitolainen Whiskey-luokan sukellusvene ajoi karille Blekingen saaristossa lokakuussa 1981. Tapahtumahetkellä Koivisto oli Suomen pääministeri ja virkaatekevä presidentti. Ruotsin hallitus luonnehti kareilleajoa "maata vastaan kohdistuneeksi vakavimmaksi alueloukkaukseksi toisen maailmansodan jälkeen". Silloin puhuttiin jopa "kylmän sodan ruotsalaisesta rintamasta".

Jo sitä ennen ja varsinkin sen jälkeen Ruotsissa käynnistyivät ennennäkemättömät sukellusvenejahdit, joita koko läntisen maailman media seurasi aitiopaikalta. Syvyyspommeja räjäytettiin ja sukellusveneverkkoja viriteltiin saariston kapeikkoihin tunkeilijoiden vangistemiseksi. Tulosta ei kuitenkaan syntynyt.

Koivisto luettelee artikkelissaan koko joukon epäiltyjä loukkauksia ja muistelee myös kahden yhdysvaltalaisen sotalaivan vierailua Tukholmaan. Silminnäkijät havaitsivat periskoopin aivan amerikkalaisalusten tuntumassa ja kolme päivää myöhemmin Tukholman satamassa. Presidentti muistuttaa Tunanderin todenneen, että molemmissa tapauksissa sukellusveneet kuuluivat luultavasti amerikkalaisten omaan saattueeseen.

Olof Palmen hallituksen vuonna 1983 asettama komissio totesi kuitenkin, että vahvistettuja aluevesiloukkauksia oli 40, ja niiden takana olivat todennäköisesti neuvostoliittolaiset sukellusveneet.

Koivisto epäilee nyt, että Palme itsekään ei uskonut loukkausten määrään. "Hän taisi jopa epäillä, että niitä oli ylipäätään tapahtunut. Jotain oli kuitenkin tehtävä", presidentti kirjoittaa.

Paineet Suomeakin kohtaan kasvoivat. Ruotsin media vaati presidenttiä tuomitsemaan aluevesiloukkaukset. "Sukellusvenejupakka ja sen aiheuttama jännitys Suomen ja Ruotsin välillä olivat tuskallisia". Koivisto muistelee, että Suomea syytettiin Ruotsin tiedotusvälineissä kiertelemisestä, ja mediaa raivostutti se, että Suomi ei tuominnut muita alueloukkauksia kuin kuuluisan karilleajon Karlskronan ulkopuolella. Koivisto päinvastoin kyseenalaisti havainnot, ja siitä suuttuneena Svenska Dagbladet-lehti kehotti presidenttiä pidättäytymään asiaa koskevista lausunnoista, koska hänellä ei ollut käytettävissään samaa tietoa kuin sukellusvenekomissiolla.

Samaan aikaan Neuvostoliitto kiisti jyrkästi, että sen sukellusveneet olisivat syyllistyneet aluevesiloukkauksiin. Koivisto kertoo puhuneensa asiasta Neuvostoliiton silloisen johtajan Juri Andropovin kanssa. "Andropov pyysi minua kehottamaan ruotsalaisia upottamaan jokaisen aluevesillään havaitsemansa sukellusveneen. Kun kerroin asiasta pari kuukautta myöhemmin Palmelle yleisurheilun MM-kisoissa Helsingissä, hän näytti ärtyneeltä eikä sanonut mitään".

Koivisto kertoo myös, että Yhdysvaltain silloinen puolustusministeri Caspar Weinberger oli kertonut, että brittiläiset ja amerikkalaiset sukellusveneet tekivät tunnustelukäyntejä Ruotsin aluevesillä. Niden tarkoitus oli testata Ruotsin laivaston valmiutta. "Ruotsin viranomaiset olivat tästä tietoisia. Sitä ei tiedetä, kuka tiesi, mutta joku tiesi", Koivisto piruilee.

Koivisto tykittää artikkelissaan sekä Ruotsin valtakoneistoa että mediaa. "Ruotsin suhtautumisessa Suomea kohtaan oli entisen suurvalta-asenteen jäänteitä. Onneksi emme antaneet Ruotsin median vaikuttaa meihin."

Koiviston artikkeli on luettavissa Svenska Dagbladetissa samana päivänä kun hän julkaisee Tukholmassa muistelmansa ruotsiksi. Iltapäivän lehdistötilaisuuteen osallistuu myös Ingvar Carlsson, joka nimitettiin Ruotsin pääministeriksi Olof Palmen jälkeen.

Presidentin johtopäätös Suomen politiikasta sukellusvenejupakan yhteydestä on selkeä: "Emme tuominneet neuvostoloukkauksia, ja tämän päivän näkökulmasta vaikuttaa siltä, että toimimme oikein".

Presidentti ei peittele ärtymystään Ruotsin kiihkeästä toiminnasta, jonka ansiosta hän joutui Ruotsin median hampaisiin. Koiviston mielestä Suomen ja Ruotsin tulisi käydä virallisia keskusteluja sukellusvenejupakasta. "Se on jättänyt ikävän jälkimaun."