Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään todennut, että tuomioistuin oli toimivaltainen ratkaisemaan urheilijan syyllistymisen dopingiin, mutta tuomioistuin voi käsitellä dopingin käytöstä annetun kilpailukiellon pituutta vain yhdistyslaissa säädetyin ehdoin. Päätös liittyy juoksija Minna Lainion viiden vuoden takaiseen doping-tapaukseen. KKO piti voimassa urheilijalle määrätyn kilpailukiellon.
Suomen urheiluliitto SUL langetti Minna Lainiolle dopingin perusteella neljän vuoden kilpailukiellon vuonna 1993. Urheilun oikeusturvalautakunta vahvisti päätöksen 1994. Oikeudessa Lainio vaati kilpailukiellon kumoamista ja väitti kanteessaan, että testeissä ja niiden järjestelyissä tapahtui menettelyvirheitä. Toissijaisesti Lainio vaati kilpailukiellon lyhentämistä. SUL katsoi osaltaan, että asiassa oli kysymys yhdistyksen omien sääntöjen soveltamisesta, eikä se kuulu tuomioistuimen toimivaltaan.
Sekä Helsingin käräjäoikeus että hovioikeus katsoivat, että tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan asian. Alemmat oikeudet pitivät kilpailukiellon voimassa. KKO:n ratkaisun mukaan urheiluriita voi tulla tuomioistuimessa ratkaistavaksi vain poikkeustapauksessa. Edellytyksenä on huomattava oikeussuojan tarve esimerkiksi siksi, että päätöksellä tai toimenpiteellä on merkittäviä taloudellisia tai muita vaikutuksia, jotka ulottuvat kyseessä olevaa kilpailua, ottelua tai harjoitusta pitemmälle.
KKO:n mukaan SUL:n kilpailukieltopäätökseen liittyi sellaisia merkittäviä taloudellisia ja muita seurauksia, joita ei yleensä liity aatteellisen yhdistyksen jäsenyyteen. Dopingin perusteella annettu kilpailukielto leimaa henkilöä. Kysymys on tällöin ihmisen kunniasta, joka kuuluu hallitusmuodossa mainittuihin perusoikeuksiin ja jota asianomaisen tulee voida tehokkaasti puolustaa.
KKO:n mukaan Lainiolla oli ilmeinen ja riittävä oikeussuojan tarve saada kilpailukieltopäätöksen perusteen eli dopingiin syyllistymisen asiallinen oikeellisuus tuomioistuimessa ratkaistuksi. Kilpailukiellon pituudesta määrääminen puolestaan kuuluu yhdistyksen päätäntävallan piiriin. Tähän kysymykseen ei liity sellaista ilmeistä ja riittävää oikeussuojan tarvetta, että tuomioistuin voisi siihen puuttua, KKO perustelee.
Lainio kiistää edelleen syyllisyytensä
Lainio kiistää edelleen syyllisyytensä dopingiin. Lainio antoi tänään julkisuuteen seuraavan lausunnon: "Tilastojen mukaan yksityinen ihminen jää aina toiseksi isoja järjestöjä vastaan. Minunkin tapauksessa vastapuoli hävitti todisteita ja muunteli totuutta oikeudessa. Monimutkaisissa jutuissa pelkkä juridiikka on aiheuttanut oikeusmurhia. Nyt tehtiin yksi lisää. Oikeuksia on aina kaksi. Nämä oikeusistuimet ja toinen oikeus, joka on ihmisten mielessä. He ovat jo vuosia sitten tuominneet SUL:n ja ADT:n (antidopingtoimikunta)".
Näyte maaliskuussa 1995
Keskimatkojen juoksija Minna Lainio antoi 15. maaliskuuta 1993 doping-näytteen, joka sisälsi nandroloni-nimisen anabolisen steroidin aineenvaihduntatuotetta. Lainio kiisti dopingin, mutta sai kilpailukiellon.
Lainio pääsi Suomen antidoping-toimikunnan valvontaryhmän ADT:n jatkotutkimuksiin, mutta koska hän kieltäytyi kontrolloiduissa oloissa tehdyistä testeistä, ADT julisti hänet doping-tapaukseksi. Myös Urheilun oikeusturvalautakunta käsitteli Lainion tapauksen, mutta hylkäsi hänen valituksensa. Lainion kilpailukielto on jo päättynyt. Lainio kiisti toistuvasti syyllistymisensä dopingiin ja vei tapauksen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Helsingin käräjäoikeus perusteli hylkäävää päätöstään myös urheilumoraalilla.
(STT)