USA 2008. Ohjaus: Isabel Coixet. Käsikirjoitus: Nicholas Meyer, Philip Rothin romaanin pohjalta. Tuotanto: Andre Lamal, Gary Lucchesi. Kuvaus: Jean-Claude Larrieu Leikkaus: Amy E. Duddleston. Pääosissa: Ben Kingsley, Penélope Cruz, Dennis Hopper, Patricia Clarkson, Peter Sarsgaard, Deborah Harry, Sonja Bennett, Shaker Paleja. Kesto: 108 min.
Pulizer-palkitun amerikkalaiskirjailijan Philip Rothin (s. 1933) teosten päähenkilöt ovat miltei aina himoissa ja huonossa omatunnossa piehtaroivia intellektuellimiehiä, jotka slummailevat sängyssä puolet nuorempien ja sivistymättömämpien naikkosten kanssa. Koska seksi nyt vaan on mukavaa ja koska vaimoista on kehkeytynyt katkeria ex-muijia. Niin myös kirjailijan suomentamatta jääneessä romaanissa A Dying Animal, jonka pohjalta Isabel Coixet on tehnyt mukiinmenevän elokuvasovituksen.
David Kepesh (Ben Kingsley) on pidetty kuusikymppinen yliopistoproffa, joka harrastaa kauniiden opiskelijaneitojen viettelyä. Onnettomasti päättynyttä avioliitonpoikasta lukuun ottamatta Kepesh on aina halunnut tarttua uusiin hetkiin ja panoihin, koska ”rakastellessa naista voi kostaa kaikelle minkä on hävinnyt”. Toisin kokee miehen maanläheinen ystävä ja squash-kaveri George (Dennis Hopper), joka on uskollisesti naimisissa.
Viriilillä juutalaisorilla sujuu kaikki hyvin – kunnes luentosaliin astelee fiksu ja tyrmäävä Consuela Castillo Penélope Cruzin hahmossa. Äkkiä naiskentelu ei riitäkään, vaan Kepesh havaitsee itsessään kamalaa omistushalua, mustasukkaisuutta ja kuolemanpelkoa. Ensimmäistä kertaa elämässään hän on rakastunut. Tyttö vastaa tunteisiin muttei jaksa äijän sekoilua. Tilanteesta ei pidä myöskään Kepeshin vuosia kestänyt vakiohoito Carolyn (Patricia Clarkson).
Amerikkalaisyleisöä huomaavaisesti ajatellen elokuvan syvällisyydet on puettu sanoiksi moneen kertaan. Dennis Hopperin suusta saamme kuulla yllättävän totuuden: näyttävillä naisilla ei ole helppoa, sillä kaksilahkeiset eivät näe heidän todellista ydintään ollessaan ”kauneuden vallassa”.
Paitsi rakkauden ja seksin olemusta Rothin romaani tutkiskelee nimensä mukaisesti kuolemaa ja sitä kautta elämää; mitä on tosi oleminen? Mikä on lopulta tärkeää? Rakastumisensa myötä vanheneva Kepesh havahtuu rakentamaan uudelleen suhdettaan aikuiseen poikaansa (Peter Sarsgaard), joka on pahasti katkeroitunut häntäheikki-isälleen.
Espanjalaissyntyinen Coixet tarkasteli samantyyppisiä kysymyksiä viimeksi viisaassa Elämäni ilman minua (2003) -elokuvassaan, jossa siinäkin päähenkilö koetti ottaa olemisesta kaiken irti ennen lopullista lähtöä. Kauneuden vallan David Kepesh ei ole halunnut ”nukkua elämäänsä hukkaan”. Kuitenkin juuri hänen pohjaton kokemustennälkänsä ja pysähtymisen pelkonsa on pitänyt hänet unessa viime metreille asti.
Sekä karismaattinen Kingsley että suloinen Cruz näyttelevät hyvin. Erik Satien musiikin taustoittamassa elokuvassa on kauneutta, runoutta ja koskettavuutta. Ja vaikka sen filosofisuutta vaivaa hetkittäin banaaliuden ja itsestäänselvyyden maku, on kokonaisuus kokemisen arvoinen esteettinen elämys.
Teksti: Tuuve Aro