USA, 1998. Ohjaus: Robert Rodriguez. Käsikirjoitus: Kevin Williamson. Kuvaus: Enrique Chediak. Leikkaus: Robert Rodriguez. Tuotanto: Elizabeth Avellan. Pääosissa: Elijah Wood, Jordana Brewster, Clea Duvall, Shawn Hatosy, Laura Harris, Josh Hartnett. Kesto: 107 min.
Amerikkalaisissa kouluissa on todistetusti hengenvaarallista, mutta jenkkileffojen kuvausten perusteella opiskelijaelämä high schooleissa ja yliopistoissa on suorastaan yhtä villiä eloonjäämiskamppailua. Teinikauhun aallokko on tyrskähtänyt siihen pisteeseen, että seuraavaksi markkinoille odotetaan elokuvia, jotka parodioivat suoraan tätä lajityyppiä. Kauhun oppitunneissa teinejä koetteleva uhka tulee ulkoavaruudesta. Robert Rodriguezin ohjaustyö on moderni versio Don Siegelin vuonna 1956 ohjaamasta tieteisklassikosta Invasion of the Body Snatchers. Käsikirjoittaja Kevin Williamson ja ohjaaja Rodriguez tunnustavat molemmat avoimesti elokuvansa esikuvan viittamalla siihen. Kauhun oppitunneissa keskustellaan myös muista viihdeteollisuuden tuotteista, jotka käsittelevät ulkoavaruuteen liittyvää pelkoa ja mystiikkaa.
Kauhun oppitunneissa se jokin ottaa ensin valtaansa opettajakunnan, jonka käytös alkaa muuttua varsin epäilyttäväksi. Kuuden nuoren joukko lyöttäytyy yhteen yrityksenään nujertaa lähes ylivoimaiselta tuntuva vihollinen. Ydinjoukko edustaa high schoolin opiskelijamassaa kärjistetysti: on koulun koppava kaunotar, urheilijatoivo, hämäräbisneksiä pyörittävä nuori kapinallinen, syrjitty ja kiusattu ruma tyttö, sankariksi kasvava nynneröpoika ja siveellinen, hiukan yksinkertainen maalaistyttö. Erimielisyydet luonnollisesti tasoittuvat yhteisten koitosten myötä, vaikka matkan varrella osa ydinjoukosta joutuukin aggressiivisen alienin uhreiksi.
Molemmat Scream-elokuvat käsikirjoittanut Kevin Williamson on rustannut aika puisevan stoorin, josta kuitenkin löytyy muutamia hauskahkoja osuuksia ja käänteitä. Yhtenä ideana kehitellään sitä, miten viihdeteollisuus, Salaisten kansioiden ja Men in Blackin kaltaiset tarinat, ovat muokanneet ihmisten ajatusmaailmaa sellaiseksi, että todellinen uhka tulkittaisiin vain levottoman mielikuvituksen tuottamaksi harhaksi. Niinpä myös ohiolaisen koulun oppilaille ei jää muuta mahdollisuutta kuin koettaa itse selvitä tuntemattomasta pahasta. Muutamat paranoiaa kuvaavat kohtaukset ovat tehokkaita, vaikka ne ovatkin toteutettu perin kliseisesti hidastuskuvilla. Tekopyhiä amerikkalaisia hamittanee se, että kokaiinilla saadaan elokuvassa jotakin hyvääkin aikaan.
Kauhuelokuvissa alienillä on aina suureelliset ja aggressiiviset päämäärät: vähempi kuin koko maapallon valloitus ei riitä. Aivan yhtä totaaliset uhkakuvat leimaavat myös katastrofielokuvia. Käsikirjoittaja Williamson on halunnut tehdä kunniaa vanhalle suosikkielokuvalleen Invasion of the Body Snatchers. Neljä vuosikymmentä on tuonut tarinarunkoon viittauksia elokuvateollisuuteen ja itse esikuvaan - ja valitettavasti myös alien-elokuville tyypillisiä hirviömäisiä muodonmuutoksia. Vähempikin riehuminen ja meteli olisivat riittäneet. Siegelin 50-luvun tieteisklassikosta modernisoitu elokuva on lapsellinen ja väkivaltainen eloonjäämiskamppailu, johon on liimattu mukaan väkinäinen sanoma siitä, miten joukoissa ja toisaalta ihmisten erilaisuudessa piilee voima. Teinikauhun buumi saisi jo pikkuhiljaa sammua.
Teksti: Minna Karila