Suomen jääkiekkomaajoukkue jatkoi 1997 MM-turnauksessaan siitä, mihin oli kuusi vuotta aiemmin edellisissä kotikisoissaan jäänyt. Leijonat ylti vuoden 1991 tavoin viidenneksi. Urheilullisesti MM-kisoista 1997 jäi käteen vähän, mutta jääkiekkoilevalle Suomelle turnaus oli näyttävä virstanpylväs maan suosituimman urheilulajin taipaleella.
Kaksi vuotta aiemmin suomalaiset kokivat järistyksen, joka tuntui sekoittavan koko maan. Kauan janottu jääkiekkoilun maailmanmestaruus heltisi 1995 Tukholmassa loppuotteluvoitolla Ruotsista. Enempää ei tarvittu. Jääkiekkoilusta tuli Suomen horisontista maailman tärkein asia.
Ennen MM-turnausta käytiin ottelu, joka käänteiltään peittosi jännityksessä itse kisat. Haasteita kaihtamaton liikemies Harry Harkimo runnoi Helsinkiin yksityisrahoituksella suurhallin, mutta ei ilman ongelmia. Valtiovallalta ei Harkimon hankkeeseen vetoapua juuri hellinnyt, ja hallin kohtalo oli epäselvä muutama kuukausi ennen MM-kisojen alkua.
Suomi oli saanut MM-turnauksen järjestelyoikeudet vuosikymmenen alkupuolella ehdolla, että Helsinkiin rakennetaan uusi jäähalli tai vanhaa Nordenskiöldinkadun hallia laajennetaan. Helsingin Jokerit menestykseen johtaneesta Harkimosta tuli suurhallihankkeen moottorimies.
Helsingin Keski-Pasilaan valmistuneen suurhallin rahoituksen yllä leijui synkkiä pilviä. Koettelemuksista huolimatta 13665-paikkaisen hallin avajaisia päästiin pitämään 19. huhtikuuta 1997, tasan viikkoa ennen MM-kisojen alkua. Tutun kaavan mukaisesti MM-otteluja pelattiin myös Turussa ja Tampereella.
Kisajärjestäjien kassa kilisi
Vuoden 1995 maailmanmestaruushuuma ja upouusi halli kantoivat MM-kevään 1997 yli. Helsingin Areenaa lähdettiin katsomaan kauempaakin Suomesta, joten kaupallinen menestys oli taattu. Yleisömäärä oli kaikkien aikojen ennätys, 526000 katsojaa. MM-kisajärjestäjät tulouttivat Suomen jääkiekkoliitolle (SJL) seitsemän miljoonan euron eli 43,2 miljoonan markan voiton.
Samoin kuin kuusi vuotta aiemmin, 1997 MM-kisoissa järjestäjämaalta jäi urheilullinen loppuhuipennus kokematta. Suomen mitalimahdollisuudet raukesivat viikko ennen ratkaisevaa kolmatta MM-loppuottelua, johon selviytyivät Kanada ja Ruotsi.