Iso-Britannia/Ranska/Yhdysvallat 2001. Ohjaus: John Madden. Käsikirjoitus: Shawn Slovo Louis de Berni resin samannimisen romaanin pohjalta. Tuotanto: Tim Bevan, Eric Fellner, Mark Huffam, Kevin Loader. Kuvaus: John Toll. Leikkaus: Mick Audsley. Musiikki: Stephen Warbeck. Pääosissa: Nicolas Cage, Penelope Cruz, John Hurt, Christian Bale, Irene Papas, David Morrissey. Kesto: 130 min.
Jos romaani saa massat liikkeelle kohti kirjakauppaa, voidaan opusta myyntilukujensa perusteella kutsua bestselleriksi. Jos kirja jaksaa kiehtoa lukijoita vielä vuosia julkaisuajankohtansa jälkeen, lienee kyseessä ajaton, moniulotteinen teos. Louis de Berni resin lumoava Kapteeni Corellin mandoliini -romaani on näitä molempia. John Maddenin ohjaama elokuvaversio sitä vastoin on häpeällinen karhunpalvelus de Berni resin tekstille.
Kirjan sovittaminen valkokankaalle on useimmiten lähes mahdoton tehtävä. Poikkeuksia tosin on, (esim. Anthony Minghellan Englantilainen potilas) mutta Rakastuneen Shakespearen ohjaajalta mitään syvempää näkemystä on ollut turha odottaa. Kuten Shakespeare-romanssissa, myös Corellissa Madden käsikirjoittajineen laukkaa aina yli siitä mistä aita on matalin. Toisen maailmansodan traumaattista historiaa sekä pienen Kefalonian saaren asukkaiden että sen miehittäjien näkökulmasta käsittelevä tiiliskiviromaani on latistettu yhdentekeväksi harlekiinihömpäksi, jolle sodan vaiheet näyttäytyvät vain siirappisen romanssin kohtalokkaina puitteina.
Humaanin italokapteeni Antonio Corellin osassa nähdään viimeaikoina hirveisiin hutirooleihin (mm. Family Man) harhautunut Nicolas Cage. Urakehitys tuskin tästä kohenee, sillä oudon jähmeä Cage tyytyy tuttuihin ekstroverttimaneereihinsa ties monennenko kerran. Lemmenkohteena muikistelee Penelope Cruz, jonka elokuvalliset ansiot rajoittuvat toistaiseksi lähinnä Cruise-Kidman -avioliiton särkemiseen. Cruz saattaa olla mieskatsojien päiväuni numero yksi, mutta ainakaan kipakan kreikkalaiskaunottaren rooliin hänestä ei ole. Cagen ja Cruzin keskinäistä kaulailua katselee kumman etääntyneesti, sen verran väljähtyneeltä touhulta tämä vehtaaminen vaikuttaa.
Verevän kreikkalaispartisaanin, Mandrasin rooliin on löydetty itse American Psyko eli Christian Bale. Romaanin traagisimpiin kohtaloihin lukeutuvan Mandrasin kohdalla on tehty disneyt; kommunistisissien aivopesemästä raakalaisesta on loihdittu ah niin sisäsiisti, jopa morsiamensa varastanutta mandoliini-miehittäjää jeesaava tylsimys. Ainoastaan kylän tohtoria tulkitseva John Hurt näyttää tehneen kotiläksynsä kirjailijan perimmäisten ideoiden kohdalla.
Näin laajan romaanin kaikkia tapahtumia ei voi eikä edes pidä yrittää sisällyttää käsikirjoitukseen. Toivottavaa kuitenkin olisi, ettei elokuvan lopputulos sotisi itse kirjan henkeä vastaan. Syvästi pettynyt Louis de Berni res itse on sanoutunut kokonaan irti Maddenin elokuvasta, eikä ihme. Kiperimpien poliittisten painotusten matonallelakaisun ehkä vielä ymmärtää, mutta italialaisen sotamies-Luigin, romaanin keskeisen kertojan unohtamista ei mitenkään. Luigi on romaanin sympaattisin hahmo ja homoseksuaali - ei tarvinne olla ruudinkeksijä arvatakseen, että juuri jälkimmäinen ominaisuus ei ole sopinut Maddenin söpöön saippuaoopperaan.
Ellet välttämättä halua katsella koreaa matkailumainosta Kefalonian saaresta ja puutua pääparin siirappisessa seurassa, säästä rahasi ja osta kirja.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: UIP