Ruotsi 1996. Ohjaus: Göran Carmback. Käsikirjoitus: Johanna Hald, Astrid Lindgrenin kirjan mukaan. Tuotanto: Waldemar Bergendahl. Kuvaus: Karl Sundberg. Leikkaus: Dominika Daubenb chel. Pääosissa: Malte Forsberg, Josefin Årling, Totte Steneby, Viktor Sandberg, Bobo Steneby, Johan Stattin, Claes Malmberg, Peter Andersson, Krister Henriksson. Kesto: 85 min.
Astrid Lindgrenin rakastetuista sankareista nuori salapoliisi Kalle Blomkvist tunnetaan kenties hieman muita huonommin - nyt hänet on siirtänyt kankaalle ohjaaja Göran Carmback mukavalla, ehkä vähän liiankin harmittomalla lastenelokuvalla, jossa kolme kekseliästä kaverusta ryhtyy selvittämään paikallista rikosta.
Kesärauhassaan uinuvassa idyllisessä pikkukaupungissa on sota täydessä vauhdissa kahden salakerhon, Valkoisen ruusun ja Punaisen ruusun välillä. Jatkuva kamppailu koskee mystistä kiveä, jota jahdatessa täytyy puhua salakielellä, kiipeillä katoilla, ottaa panttivankeja ja antaa erilaisia johtolankoja. Kalle on joukosta älyllinen uneksija, jonka silmien eessä siintävät rikokset toisensa perään, Eva-Lotta puolestaan riehakas poikatyttö ja Anders kolmikon kovapintainen pomo. Leikit saavat tummanpuhuvan käänteen, kun Eva-Lotta ihmekiveä hakiessaan tekee karmean löydön: kaupungissa on tapahtunut oikea murha. Ja silloin on etsivänä kunnostautuneen Kallen aika tarttua toimeen. Vaikkakin itse Kalle näyttelee sivuroolia varsinaisessa toiminnassa - alkuperäisnimestä huolimatta hän vaarallisen elämän sijaan pysyttelee lähinnä tausta-aivona.
Kuten Lindgrenin kirjoissa asiaan kuuluu, lasten ja aikuisten maailmat törmäävät eri tavoin toisiinsa, edellisen edustaessa hauskuutta ja aitoutta ja jälkimmäisen usein elämästä vieraantumista ja pöyhkeilyä. Isojen ihmisten rahahuolet ja vihanpito tuntuvat lapsista kummallisilta, poliisit suhtautuvat fiksuihin viikareihin alentuvasti, ja kuoleman kohtaamisen myötä Eva-Lotta saa kovakouraisimman riuhtaisun aikuisten todellisuuteen. Vakava juonne sopeutuu elokuvan iloisenkepeän sävyyn lapsikatsojia enempää ahdistamatta: suru ei ole pitkällinen, leikki parantaa haavat ja pullantuoksuisen perheen syliin on hyvä luottaa.
Pohjatarinan mehukkaasta vauhdikkuudesta huolimatta elokuva ei oikein tahdo saada ilmaa siipiensä alle. Ohjauksen puutteena voinee pitää tenavatähtien lievää jäykkyyttä, mistä johtuen jännittäviksi tarkoitetut kohtaukset tuppaavat jäädä tyhjäksi seisoskeluksi. Dialogi sujuu lapsilta lennokkaasti, mutta liikkumisen kömpelyys ja toiminnan sekä kuvauksen hidastempoisuus rasittavat. Kuitenkin varsinkin 12-vuotias Josefin Årling vetää mainion roolin naisellisuutta kammoksuvana pirteänä Eva-Lottana, jolle mekko on uhkaava merkki leikkien loppumisesta.
Yleisvaikutelma on vaisuhko mutta sympaattinen, Lindgrenin lämmin huumori tihkuu koko ajan tapahtumien läpi. Kalle mestarietsivä on etenkin lapsikatsojille aivan mainio, sopivan lempeä jännitystarina, jossa aurinko paistaa ja tuulet kutsuvat seikkailuun.
Teksti: Tuuve Aro