Luonnontieteellisen keskusmuseon huomenna avattava näyttely Afrikan aarteita kertoo siitä, miten pala Namibiaa pakattiin kahteen konttiin ja siirrettiin Suomeen.
Pariviikkoinen keräysmatka kesällä 2009 tuotti kuivuneita puunrunkoja, piikikkäitä akaasioita, erilaisia heiniä, kiviä ja aitoa afrikkalaista jokihiekkaa. Hiekkaa lapioitiin paahtavassa helteessä talteen yhteensä 117 säkkiä.
- Hiekalla luodaan maisemia. Afrikkalainen hiekka on aivan erilaista kuin suomalainen. Keräsimme punaista, vaaleaa, hienoa ja karkeaa hiekkaa, luettelee Luonnontieteellisen keskusmuseon näyttelypäällikkö Kirsi Hutri.
Suurinta ihmetystä paikallisissa herätti retkeläisten kiinnostus eläinten jätöksiin.
- Jotta saamme näyttelyyn luonnollisen näköisen lopputuloksen, pitää olla paljon yksityiskohtia. Ei saa olla liian siistiä. Niin ulosteet, kuivuneet lehdet kuin oksanpätkätkin on tarkoituksella kerätty. Kyllähän erityisesti jätösten kerääminen herätti paikallisissa kummastusta. Yhdellä jeeppimatkalla kuljettaja yllättyi aika lailla, kun pyysin häntä pysähtymään, jotta saimme kerättyä tielle osuneen norsun läjän talteen, nauraa Hutri.
Luonnon monimuotoisuus lumosi tutkijat
Keräysmatkalla koko valoisa aika kului työn touhussa. Vammoiltakaan ei säästytty.
- Kaikki kasvit siellä ovat piikkisiä ja koukkuisia. Piikkisen pensaan irrottaminen ei ollut helppoa. Kyllä siinä oli kaikilla kädet verillä, kun näytteitä kerättiin, kertoo Hutri.
Kuuden hengen keräysryhmä vaikuttui Afrikan luonnon lajirunsaudesta.
- Kiehtovinta oli valtava luonnon monimuotoisuus ja valtava lajimäärä. Parasta löydöstä en osaa nimetä. Jokainen puun kappale on erikoinen muodoltaan, erilaiset kasvien siemenet ovat hienoja, hyönteiset ja perhoset ovat outoja ja ihmeellisiä, ihastelee Hutri.
Gallén-Kallelan metsästyssaalista esillä
Hankalien lupakäsittelyjen jälkeen kaksi kontillista Namibian luontoa matkasi laivalla Helsinkiin. Konttien sisältö pakastettiin kahteen kertaan, jottei mitään ylimääräistä päätynyt Suomeen. Itse näyttelyn rakentamiseen kului kaksi kuukautta. Eläimiä ei matkalta tuotu, koska niitä on museon kokoelmissa jo valmiiksi. Osa näyttelyn eläimistä, esimerkiksi haikarat, ovat kansallistaiteilija Akseli Gallén-Kallelan metsästyssaalista. Gallén-Kallela teki perheensä kanssa metsästysmatkan Keniaan 1900-luvun alussa.
Ihan kaikki näyttelyssä ei ole suoraan Afrikasta tuotua. Esimerkiksi suurimmat kivet ja muhkea apinanleipäpuu ovat museon konservaattorien käsialaa. Ne ovat aivan aidon näköisiä, mutta keinotekoisia.