Kaikki äidistäni (Todo sobre mi madre)

Julkaistu 13.05.2002 18:30

Espanja, 1999. Ohjaus ja käsikirjoitus: Pedro Almodovar. Kuvaus: Affonso Beato. Leikkaus: Jose Salcedo. Tuotanto: Esther Garcia. Pääosissa: Cecilia Roth, Penelope Cruz, Marisa Paredes, Antonia San Juan, Candela Pena.

Kaikki äidistäni on Espanjan elokuvan lempilapsen, Pedro Almodovarin vakavin ja traagisin elokuva, suorastaan aikuinen. Mutta Almodovarin kuolemaa ja sairautta käsittelevää kovaa tarinaa keventävät mainiot tyypit, joiden värikäs käytös tuo elokuvaan farssimaisia aineksia, tervetulleita hengähdystaukoja sen alakuloisiin tapahtumiin. Lukuisia kansainvälisiä palkintoja kahminut Kaikki äidistäni ansaitsee pystinsä, sillä Almodovar on ohjannut kekseliään käsikirjoituksensa pohjalta elokuvan, jonka kerronta vetää katsojan täysillä mukaansa.

Elokuva alkaa 17-vuotiaan Estebanin esittelyllä. Poika asuu kaksin äitinsä kanssa; isästään hän ei tiedä mitään. Kirjallisuudesta, teatterista ja elokuvista innostunut poika kirjoittaa tarinaa äidistään; kertomukselleen hän on antanut nimen Joseph L. Mankiewiczin Kaikki Eevasta -elokuvan innoittamana. Estebanin syntymäpäiväiltana, unohtumattoman teatteriesityksen jälkeen, äiti lupaa kertoa pojalleen koko totuuden, kaiken tämän kuolleesta isästä. Mutta poika kuolee auto-onnettomuudessa ennen kuin ehtii kuulla sanaakaan biologisesta isästään. Uteliaisuus tuntematonta isää kohtaan vaihtuu uteliaisuudeksi äitiä ja tämän menneisyyttä kohtaan.

Kaikki äidistäni jäljittelee esikuvansa, Mankiewiczin nerokkaan klassikon aihetta ja rakennetta. Myös Almodovarin elokuva on tarina viekkaista naisista, joista toiset näyttelevät työkseen ja toiset yksityiselämässään koko ajan. Elokuvan tärkeät miehetkin ovat transvestiitteja tai transseksuaaleja, käytännössä siis naisia, ainakin ulkoisesti. Almodovar sanoo, että hänen elokuvansa on velkaa Gena Rowlandsille, Bette Davisille ja Romy Schneiderille, näyttelijöille, jotka ovat kaikki tulkinneet näyttelijättäriä epätoivon, hulluuden, halujen, yksinäisyyden ja viinanhuuruisuuden ympäröimänä. Almodovar ei ole kuitenkaan käyttänyt näitä tunteita ja tunnelmia mässäillen vaan rakentaen niiden avulla elegantisti ja intensiivisesti elokuvansa henkilöille menneisyyden. Kaikki äidistäni kuvaa monen ihmisen tuskaa ja suunnatonta surua, naisten kykyä keskinäiseen solidaarisuuteen ja anteeksiantoon ja heidän onnenhetkiään epätoivon keskellä.

Elokuvan keskushenkilö on Manuela, jonka elämän sattumusten kautta jännittävästä ihmissuhdepalapelista tulee ehjä. Kohtalo puuttuu jatkuvasti vaikeuksia pakenevan Manuelan elämään tuoden hänen elämäänsä ihmisiä, jotka paikkaavat hänen menetyksiään ja yksinäisyyttään. Argentiinalainen Cecilia Roth näyttelee päähenkilö Manuelaa järkähtämättömällä tunteella mutta samalla ihailtavan arkisesti. Elokuvan toinen ns. normaali nainen on nuori nunna, sisar Rosa (Penelope Cruz), jonka kytkös salaperäiseen mieheen nimeltä Lola, yhdistää hänet ja Manuelan. Mutta nunnaksi Rosa on ajautunut hyvin epätavalliseen tilanteeseen: hän on sekä raskaana että HIV-positiivinen. Omituista henkilögalleriaa ylläpitävät lämminsydäminen mutta samalla hulvattoman teatraalinen transvestiitti-prostituoitu Agrado (Antonia San Juan), josta tulee Rosan ohella Manuelan perheen jäsen. Lesbopariskunta Huma Rojo ja Nina Cruz tuovat tuulahduksen vinksahtaneesta teatterimaailmasta, sillä vanhempi heistä on neurootikko ja nuorempi heroiinin orja. Kun paljon puhuttu Lola vihdoin nähdään, hän saapuu paikalle kuolamansairaana, mustiin pukeutuneena ja räikeästi meikattuna, kuin näytelläkseen suuren spektaakkelin melodramaattisessa loppukohtauksessa.

Huumorista ja absurdista komiikasta huolimatta Almodovar menee uutuudessaan tunteiden ja teemojen käsittelyssä syvemmälle kuin koskaan. Ohjaajan aiemmat elokuvat ovat kyllä pitäneet sisällään suuria kysymyksiä, mutta raapaisseet sittenkin usein vain tunteiden pintaa. Kaikki äidistäni onnistuu vääntämään vitsejä naisiksi muuntuneista miehistä ja kuolemasta säilyttäen silti vakavuutensa. Almodovar nauraa henkilöhahmojensa tilanteille muttei pilkkaa heitä tai koettele milloinkaan heidän ihmisarvoansa mittaa.

Teksti: Minna Karila

Tuoreimmat aiheesta

Elokuvat