Armeijaa pidettiin aiemmin johtamisoppien aarreaittana. Nykyisin liike-elämään kopioidaan johtamismalleja urheilun maailmasta.
Näin näkee professori Paul Lillrank Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitokselta. Hän on juuri perehtynyt tuoreeseen "Menestyksen pelikirja" -johtamisoppaaseen, jonka tekijät ovat jääkiekkomaajoukkueen kultavalmentaja Jukka Jalonen ja yhteiskuntatieteilijä Ilkka Lampi.
- Armeija oli iso, dominantti, sillä oli iso kokonaisuus hallussa ja ihmisten oli helppo ymmärtää armeijaa. Nyt samat sanat pätevät urheiluun, Lillrank havainnollistaa.
- Urheiluvertauksia voisi käyttää enemmänkin. Urheilu on ymmärrettävää, koska säännöt ovat selkeät. Millä perusteella voittaa, millä häviää, millaista on reilu peli.
Niitä vertauksia Lillrank tarjoilisi paitsi kylmille yritysjohtajille, myös kuumalle kansalle.
- Ihmiset ovat raivoissaan bonuksista ja kysyvät, onko toimitusjohtaja 80 kertaa arvokkaampi kuin perusduunari. Kysyykö kukaan, miksi David Beckham tienaa sata kertaa enemmän kuin divaripelaaja?
- Hyviä johtajia on aika harvassa, samoin kuin huippu-urheilijaksi kykeneviä.
"Ei opita kirjoista"
Paul Lillrank arvelee, että perehdyttämällä Jukka Jalonen saattaisi pärjätä yritysjohtajanakin.
- Näitä asioita ei opita kirjoista. Pitää olla jokin peruskyky, esimerkiksi empaattisuus, ja sitä voi kehittää eteenpäin.
Yksioikoista "perinteisen johtamisen" käsitettä Lillrank vierastaa, sen sijaan "sotaväestä opitusta klassisesta autoritäärisestä johtamisesta" hän puhuu mielellään - haudatakseen sen. Jalosen opeissa yksi avainkäsitteistä on "johtava valmentaminen".
- Kun organisaatiossa on paljon superammattilaisia, jotkut sanovat, että meitä ei komennella. Ei siinä yksi rehtori ole iso herra. On vaikea saada arvovaltaa itsetuntoisten ammattilaisten kanssa, Lillrank tietää.
Lillrank poimii Jalosen kirjasta avainpointiksi erään varsin kansankielisen käsitteen: fiilis.
- Joukkueessa pitää olla rento ja välitön henki, työpaikkakiusaamisen vastakohta. Niin sanottujen Y- ja Z-sukupolvien edustajilla on paljon valinnanvapautta, ja kun usein ei voi rahalla kompensoida, fiiliksestä tulee ratkaiseva tekijä.
- Minkä arvoinen on hyvä työilmapiiri? Aika monta nollaa saa laittaa.
Intohimo polttaa
Lillrank pitää Jalosen kirjaa pätevänä johtamisoppaana.
- Johtamiskirjallisuudessa ei voi paljon sanoa "tee näin, tee näin", vaan "ajattele tätä, ajattele tuota, suhtaudu tälleen" sekä "käytä kokemusta, järkeä ja intohimoa ja toimi fiksusti".
Professori kuitenkin muistuttaa, että liike-elämässä johtajan on usein vaikeaa tai mahdotontakin suhtautua toimialaansa intohimolla kuten jääkiekkovalmentajan. Työyhteisön intohimon herättelyssä ja hallinnassa "pelisilmä" on tarpeen.
- Jos olet firmassa ainoa intohimoinen, se on yhtä synkkää kuin yksipuolinen rakkaus. Jaettu intohimo on aika paljon mahtavampaa, Paul Lillrank sanoo.
"Valmentaja on pelaajiensa auttaja"
Leijonat MM-kultaan luotsannut Jukka Jalonen perkaa teesejään Menestyksen pelikirja -johtamisoppaassa. Poimintoja Jalosen ajatuksista:
- Huipputason ammattiurheilussa johtaminen on yhä vähemmän käskyttävää komentamista. Valmentaja on yhä selvemmin pelaajiensa auttaja.
- Jokaisessa yrityksessä pitäisi pohtia, mitä kannusteita ja palkintoja motivoinnissa voisi käyttää. Ensiarvoista olisi aina, että arkipäivän hyvät suoritukset huomattaisiin.
- Yleensä turnausten aikana menen yleensä pelaajien pukuhuoneeseen noin 11 minuutin kohdalla erätauolla, kun pelaajat ovat ehtineet palautua ja aikaa jäälle siirtymiseen on noin neljä-viisi minuuttia. Sanon tällaisessa tilanteessa ehkä yhden tai kaksi asiaa, joilla mennään seuraavaan erään.
- Intohimoa ei voi antaa kenellekään valmennuksellakaan. Jos intohimo puuttuu, sitten se puuttuu.