Olen saanut käsiini muutaman tämän joulun teemalevyistä. Kaksi niistä edustavat kotoista Suomea ja yksi amerikkalaista televisiosarjaa.
Antti Tuisku: Minun jouluni (SonyBMG)
Suomen ensimmäisen Idols-kisan kolmonen Antti Tuisku on saanut nauttia kovaa suosiota etenkin nuorten tyttöjen keskuudessa. Pohjoisen poikaa on viety parisen vuotta kovalla vauhdilla. Jotenkin levyn saatekirjeestä saakin sen kuvan, että tämän albumin myötä peli vihelletään joksikin aikaa poikki.
Minun jouluni ei ole perinteinen joululevy. Mukaan mahtuu lainoja niin Kaija Koolta kuin Aikakoneeltakin. Ensin mainitun Menneen talven lumet on saanut tässä hyvin akustisen käsittelyn, Maki Kolehmaisen Hiljaisuus on puolestaan kalpea heijastus originaalista.
Vaikka voisi ajatella, ettei Tuiskun ohuehko lauluääni toimi tällaisessa ympäristössä, joutuu toteamaan toisin. Etenkin levyn alkupään akustisissa biiseissä Tuiskun laulu joten kuten toimii.
Esimerkiksi Sydämeeni joulun teen on hieno (tässäkin). Kelpo oivallus on myös biisiin tehty kitarasovitus. Mikäli en aivan väärin kuullut, mukaillaan siinä Jimmy Pagen kitarateemaa biisistä Stairway To Heaven. Radiosoittoon puolestaan on otettu laajalti kakkosraita Lämmin lumi peittää maan.
Olen kuullut huonompiakin joululevyjä.
Kaija Koo: Joulukirkossa (Universal Music)
Kaija Koo on puolestaan laulanut levyllisen perinteisiä hartaanomaisia joulukappaleita. Levyn hartautta lisää vielä se, että albumi on taltioitu otsikonmukaisesti kirkossa. Nauhoitukset on tehty Sipoon kirkossa.
Mukana on erittäin tunnettuja joululauluja. Muiden muassa Arkihuolesi kaikki heitä, Jouluyö, juhlayö, Varpunen jouluaamuna sekä Sylvian joululaulu saavat käsittelyn Kaija Koolta. Ja useimmin pelkästään urkusäestyksellä.
Tästä levystä voi olla montaa mieltä. Epäilemättä pitkän linjan fanit ovat jo tällaista odottaneet. Minä en niinkään. Myös Kaija Koon laulusoundi voi jakaa mielipiteitä. Honottava ja ponneton ääni ei istu kovin luontevasti kirkkourkujen kyytiin.
Uskon, että Kaija Koo haluaa joulun olevan harras ja syvällinen juhla. Tällä levyllä hän ei kuitenkaan minuun vetoa. Vietän jouluni mieluusti ilman Kaija Koon joululevyä.
The OC mix 3: Have A Merry Chrismukkah (Warner)
Tällä levyllä joulubiisit soivat rock-hengessä. Musiikki kyntää samoja uria kuin aiemmatkin OC-kokoelmat. Tässä nyt vain sattuu olemaan teemana joulu.
Jos tätä levyä kuuntelee tietämättä tästä viitekehyksestä, ei välttämättä joulutunnelmaa edes huomaa. On vain biisejä, joissa tosin melko usein mainitaan sana "christmas".
Musiikki on melko kaukana hittivirrasta. Mukana on mm. The Raveonettes ja Eels. Toisaalta voi aiheellisesti kysyä, että missä kulkee mainstreamin ja indie-rockin raja. Levyllä ollaan mielestäni lähellä tuota epäselvää vyöhykettä.
Levyn tarkoitus jäi minulle sen verran hämäräksi, että vosin jättää sen kaupan hyllylle ilman suurempia omantunnon tuskia.
teksti Timo Väkimies