Kahdesti huipulle.
John Joseph Travolta syntyi Englewoodissa New Jerseyssä 18.2.1954. Kuusilapsisen perheen kuopusta kutsuttiin lapsena lempinimellä Bone, koska hän oli niin laiha. Johnin juuret ovat italialais-irlantilaiset. Helen-äiti oli lukion opettaja, joka oli erikoistunut draamaopetukseen, ja Salvatore-isä oli rengasmyyjä ja ammattilaisjalkapalloilija.
John näytteli jo nuorena poikana paikallisen teatterin esityksissä. Hän jätti koulunkäynnin kesken ja lähti äidin kehotuksesta näyttelijänoppiin newyorkilaiseen teatterikouluun. Näyttelemisen ohella hän opiskeli äänenkäyttöä ja tanssia. Jo 16-vuotiaana John sai roolin musikaalissa Bye Bye Birdie. Noihin aikoihin hän esiintyi myös useissa tv-mainoksissa ja kesäteatterinäytöksissä ja kiersi seurueen mukana esittämässä musikaalia Grease. Travolta oli 18-vuotias päästessään ensi kertaa esiintymään Broadwaylla, aluksi Grease-musikaalissa ja sen jälkeen kymmenen kuukauden ajan näytelmässä Over Here.
Broadwaylla vietettyjen kuukausien jälkeen oli vuorossa Hollywoodin valloitusyritys. Ennen pitkää John pääsikin näyttelemään Vinnie Barbarinoa 1970-luvun puolivälin suositussa komediasarjassa Welcome Back Kotter. Hän myös levytti yhden albumin ja esiintyi livenä bändinsä kanssa.
Nuori Travolta nähtiin tuohon aikaan myös pikkubudjetin kauhuhölmöilyssä The Devil?s Rain (1975), ja hän sai pienen roolin Brian De Palman jännityselokuvassa Carrie (1976). Mutta sitten muuttui menestyksen tahti, kun hänet valittiin diskokuninkaan Tony Maneron rooliin elokuvassa Saturday Night Fever - Lauantai-illan huumaa (1977). Elokuvasta tuli maailmanlaajuinen jättimenestys. Tanssiva Travolta sai omasta suorituksestaan jopa Oscar-ehdokkuuden. Saturday Night Feveriä seurasivat musikaali Grease (1978) ja Urban Cowboy, 1980.
Travoltasta oli tullut suuri tähti, joka sai väkijoukon kohisemaan ilmestyessään paikalle. Miehen omassa elämässä skientologiauskonto sai noina vuosina vahvan roolin, mutta suuria leffaosia ei kuitenkaan mainittavammin herunut. Travoltan 80-lukua leimasivatkin pienet tv-elokuvat ja kepeät draamat, kuten Blow Out - viimeinen todistaja (1981), Staying Alive (1983), Sykettä suonissa (Two of a Kind, 1983) ja Perfect (1985).
Elokuvan The Experts (1988) kuvauksissa Travolta tapasi tulevan vaimonsa, näyttelijä Kelly Prestonin. Useita vuosia aiemmin Travoltan nimi oli yhdistetty näyttelijä Diana Hylandiin, joka oli nuorukaista 18 vuotta vanhempi. Pari oli tavannut tv-elokuvan The Boy in the Plastic Bubble kuvauksissa vuonna 1976, mutta jo seuraavana vuonna Hyland menehtyi syöpään Travoltan käsivarsille.
Kelly Prestonin kanssa Travolta on vihitty kahdesti. Ensimmäinen vihkiminen 5.9.1991 todettiin laittomaksi, koska vihkijänä oli ranskalainen skientologipappi. Pari järjesti uudet häät viikkoa myöhemmin, 12.9.1991. Näyttelijäpariskunnalla on kaksi lasta, huhtikuussa 1992 syntynyt poika Jett Jackson ja vuoden 2000 huhtikuussa syntynyt tytär Ella Bleu.
Vaikka huippurooleja ei ollut, töitä sentään riitti tasaiseen tahtiin. 1990-luvun alkuvaiheille sijoittui kolmen komedian sarja, joista ensimmäinen oli Hei, kuka puhuu (Look Who?s Talking, 1989). Seuraavana vuonna tehtiin Hei, kuka puhuu myös (Look Who?s Talking Too, 1990) ja jatkoa seurasi vuonna 1993, jolloin ilmestyi sarjan viimeinen eli Kuka puhuu nyt (Look Who?s Talking Now). Väliin mahtui musiikinopettajan rooli elokuvassa Shout (1991), kunnes vuonna 1994 John Travolta sai unelmaroolin, josta oli tuleva hänen uransa toinen käännekohta.
Quentin Tarantinon mestariteoksessa Pulp Fiction (1994) Travolta esitti palkkamurhaaja Vincent Vegaa niin hyvin, että sai siitä toisen Oscar-ehdokkuutensa. Roolitarjouksia alkoi jälleen sadella. Pulp Fictionin jälkeen Travolta näytteli mm. elokuvissa White Man?s Burden, Broken Arrow ja Get Shorty - Hyvä pätkä (1995), josta hän sai parhaan miesnäyttelijän Golden Globe -palkinnon komediasarjassa. Samasta roolistaan hän nappasi myös American Comedy Award -pystin. Rooli elokuvassa Phenomenon (1996) toi Travoltalle jälleen kunniaa, tällä kertaa Blockbuster Entertainment -palkinnon muodossa. Vuonna 1997 Travolta näytteli vakuuttavasti pahaa poikaa John Woon toimintajännärissä Face/Off - Kahdet kasvot (Face/Off, 1997). Samana vuonna valmistuivat myös She?s So Lovely ja Mad City.
Syksyn 1998 kohutuimpia elokuvia oli Mike Nicholsin ohjaama poliittinen satiiri Päävärit (Primary Colors, 1998), jossa Travolta näytteli naisiinmenevää Yhdysvaltain presidenttiä. Presidentin toilaukset muistuttivat erehdyttävästi maan silloisen presidentin Bill Clintonin naisseikkailuja. Poliittinen teema oli läsnä myös leffassa Kenraalin tytär (The General?s Daughter, 1999), jossa Travolta esitti armeijan rikososaston etsivää. Toisesta maailmansodasta kertova Veteen piirretty viiva (The Thin Red Line, 1999) oli menestys, ja leffa sai Berliinin elokuvajuhlilla Kultaisen Karhun ja peräti 7 Oscar-ehdokkuutta.
Toisenlaista mainetta niitti sitten scififloppi Taistelukenttä Maa (Battlefield Earth, 2000). Elokuva perustuu samannimiseen (haukuttuun) romaaniin, jonka kirjoitti skientologian perustaja L. Ron Hubbard vuonna 1982. Kriitikot haukkuivat filmin alimpaan maanrakoon, yleisö pysyi kaukana teattereista ja Travolta kuittasi roolistaan huonoimman miesnäyttelijän Razzie-palkinnon. Skientologia ilmeisesti hämäsi Travoltan mainiota kykyä valita toimivia rooleja.
Vuonna 2000 ilmestyi Nora Ephronin ohjaama draamakomedia Lucky Numbers, joka ei ihmeemmin menestynyt. Seuraavana vuonna olivat vuorossa tietokonemaailmaan sijoittuva toimintajännäri Salasana: Swordfish (Swordfish, 2001) sekä Stephen Kingin romaaniin perustuva jännityselokuva Pelon ilmapiiri (Domestic Disturbance, 2001). Jälleen Travolta sai molemmista rooleistaan kyseenalaisen kunnian, Razzie-ehdokkuuden.
Vuoden 2003 uutuutena on armeijaelämää sivuava trilleri Basic (2003). Siinä Travoltalla on keskeinen rooli talousasioita penkovana valtion huippuvirkamiehenä, jonka haasteena on selvittää, mihin kersantti katosi miehineen harjoitusten aikana, ja ennen kaikkea miksi.
Skientologiauskontoa edelleen vahvasti puolustava Travolta syleilee taivaita myös lempiharrastuksensa ilmailun parissa. Hän omistaa useita lentokoneita, joilla hän suihkailee kohteesta toiseen, ja on taitavana lentäjänä selviytynyt kunnialla maahan myös äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa.
Teksti: Nina Pinjola / Ville Lähde / Marjo Turunen