Jääkiekon Nuori Suomi -ohjelma täyttää ensi syksynä 20 vuotta. Lajin nuorisoideologia on löytänyt maalinsa, sillä jääkiekkoilu vetää harrastajia. Vuonna 1981 Jääkiekkoliitto rekisteröi 27 000 lisenssipelaajaa, vuonna 2005 heitä oli 62 339.
- Jääkiekon harrastajamäärät ovat 25 vuodessa reippaasti yli kaksinkertaistuneet, liiton nuorisopäällikkö Eero Lehti kertoo.
Jääkiekon Nuori Suomi alkoi marraskuussa 1987. Ohjelman tarkoitus oli nostaa kiekkoseurojen nuorisotoiminnan laatua. Ohjelma räätälöitiin yksittäisen junioripelaajan tarpeisiin: haluttiin varmistaa, että nuoremmissa juniori-ikäluokissa kaikki halukkaat pääsevät pelaamaan.
Palautteesta päätellen Jääkiekkoliitto on onnistunut kiekkoa kaikille -tavoitteessaan kohtuullisesti.
- Lasten vanhempien antama palaute on ratkaisevaa. Sen sävy on paljon myönteisempi kuin aiemmin, Lehti lausuu.
- Kun 15 vuotta sitten minulle soitti juniorinsa pärjäämisestä huolestuneita vanhempia, olivat he suorastaan vihaisia siitä, että poika ei ole päässyt kauden aikana pelaamaan yhdessäkään pelissä. Nykyisin vanhemmat ovat korkeintaan epätietoisia, onko poika sekuntikellolla mitaten jäänyt vähemmälle peliajalle kuin kaverinsa, Lehti vertaa.
Huippulahjakkuuksia ei hukattavaksi
Nuori Suomi -ideologia jakaa mielipiteitä, jyrkästikin. Joukko SM-liigavalmentajia on arvostellut Jääkiekkoliiton nuorisotoimintaa. He eivät varauksetta luota siihen, että valitulla toimintamallilla junioreista pystytään kehittämään osaavia pelaajia menestyvien maajoukkueiden tarpeisiin.
- Hyvä, että maajoukkueet menestyvät kansainvälisesti, mutta olisiko syytä katsoa kysymystä vähän laajemmin. Olisi hyväksyttävä, ettei mitali ole realistinen tavoite ihan jokaisesta arvokisasta, Lehti kysyy.
- Nuoresta Suomesta mielipiteensä voi sanoa huoletta, ilman että olisi sanomisestaan vastuussa. Nyt maalataan piruja seinille siitä, miten käy suomalaisten pelaajien taidon. Pitäisi rehellisesti tunnustaa, että taitavien pelaajien kasvattaminen alkaa ylipäänsä olla entistä vaikeampaa, hän jatkaa.
- Lasten ja nuorten vapaa-ajasta kilpailevat yhä useammat aktiviteetit. Lapset liikkuvat aiempaa vähemmän, ja tästä massasta sitten pitäisi puristaa entistä enemmän ja parempia pelaajia, Lehti kuvailee hankalaa yhtälöä.
Ohjaajat paljon vartijoina
Suomen A-maajoukkueen entinen päävalmentaja Raimo Summanen esitti jo vuosia sitten huolensa nuorimpien juniorien ohjauksen laadusta. Hän vaati, että osaavimmat valmentajat olisi sijoitettava nimenomaan junioripuolelle, ja valmentamista olisi tuettava reilulla rahallisella korvauksella.
Lehti jakaa huolen junioriohjauksesta.
- Itse vierastan 8-10-vuotiaiden juniorien kohdalla valmentaja-sanaa. Lapset ovat mieluummin ohjattavia kuin valmennettavia. Totta on, että juuri ohjaajista, vetäjistä on paljon kiinni. Junioritoiminnassa on suositus, että kahdeksaa lasta kohti olisi yksi vetäjä. Käytännössä ryhmät kuitenkin ovat paljon suurempia. Päteviä vetäjiä ei ole yhtään liikaa, Lehti myöntää.
Lehti haluaa oikoa käsitystä, jonka mukaan Nuori Suomi -ideologia jarruttaisi keskinäistä kilpailua.
- Ohjelmassa 14-18-vuotiailla kiekkoilu jakautuu toisaalta kilpaa kiekkoilevien, toisaalta harrastajien ryhmiin. Eikä ole salaisuus, että tasoryhmiä syntyy nuoremmissakin ikäluokissa. Juniorit itse parhaiten tietävät, ketkä ovat toisia parempia. Ongelma on, kuka ja millä perusteilla määrittelee junioripelaajien tasoerot. Karmein esimerkki on, kun itkuinen juniori joutuu pukukopin ilmoitustaululta lukemaan, ettei kelpaakaan pelaamaan, Lehti selvittää.
TuTon Lehkonen: Pelaaminen kunniaan myös juniorisarjoissa
Yksi kärkkäimmistä Nuori Suomi -ohjelman arvostelijoista on ollut Mestiksen turkulaiseuran TuTon päävalmentaja Ismo Lehkonen. Hän pelkää, että nuorisoideologia näivettää juniorikiekkoilusta kilpailun ja ajaa lahjakkuudet muihin lajeihin.
- Vanhemmat ihmiset ovat tehneet Nuoreen Suomeen sääntöjä, joita lapset eivät ymmärrä. On tehty sellaiset säännöt, jotka raiskaavat lapsen intohimon peliä kohtaan, SM-liigassa Helsingin IFK:ta ja Rauman Lukkoa valmentanut Lehkonen ruotii.
Lehkosen mielestä juniorien harjoituksissa ja peleissä mennään "keskinkertaisuuksien ehdoilla".
- Ryhmäkoot ovat liian suuria. Jos junioreita on neljä kentällistä ja aika 3x15 minuuttia, niin peliaika jää kovin vähäiseksi. Aika tekijä pitää juniorin olla, että hänestä sellaisilla minuuttimäärillä kehittyy oikea kiekkoilija. Pelaaminen on se, joka lapsia palkitsee. Heille pitäisi olla kilpailusarjat, joissa pelataan kilpailun ehdoilla. Pitäisi myös luottaa vetäjien ammattitaitoon. Ylilyöntejä tulee aina, mutta jos lapsia aletaan hoivata kaiken näköisillä jipoilla, ei tilanne muutu, Lehkonen sanoo.
Erityisesti Lehkosta ihmetyttää, miksi alle 14-vuotiaiden sarjoissa on voimassa taklauskielto.
- Se taitaa olla ainutlaatuinen maailmassa. Eihän murrosiässä ole motorisia valmiuksia ottaa taklausta vastaan, jos ei ole siihen ikään saakka joutunut sitä opettelemaan. Toinen asia, mitä ihmettelen, on lyöntilauukauksen kieltäminen junnutasolla, Lehkonen hämmästelee.
Lehkonen näkee, että juniorivalmennuksessa tehdään sellaisia virheitä, joista maksetaan menestysveroa myöhemmin maajoukkueissa.
Jonkin verran eri linjoilla on Tampereen Tapparan päävalmentaja Rauli Urama. Hän vertasi Valmentaja-lehdessä 1/2007 Suomen juniorivalmennusta Pohjois-Amerikan malliin, jossa noin sata pelaajaa taistelee yhdestä pelipaikasta.
- Jos meillä ruvettaisiin kilpailuttamaan nuoria kiekkoilijoita yhtä kovasti ja yhtä nuorina, pelaajat loppuisivat pian loppuun palamisten vuoksi, vuosi sitten Suomen alle 18-vuotiaat MM-hopealle valmentanut Urama muistutti.
(MTV3-STT)