Meksiko 2001. Ohjaus: Carlos Cuaron. Käsikirjoitus: Carlos Cuaron ja Alfonso Cuaron. Tuotanto: Sergio Aguero ja Jorge Vergara. Kuvaus: Emmanuel Lubezki. Leikkaus: Alfonso Cuaron ja Alex Rodrigues. Pääosissa: Maribel Verdu, Diego Luna, Gael Garcia Bernal, Marta Aura, Diana Bracho, Emilio Echevarria, Griselle Audirac. Kesto: 105 min.
Kaiken teennäisen, ulkokohtaisen ja steriilin elokuvaviihteen keskeltä on todellinen ilo löytää aito helmi. Sellaisena kimaltaa meksikolaisen Carlos Cuaronin uutuus Ja äitiäs kans, pikkuelokuva joka onnistui rikkomaan kotimaansa sensuurin ja saman tien katsojaennätykset. Kyseessä on veren, hien ja tequilan makuinen road movie ja kolmiodraama, pääosissaan kaksi piereskelevää teinihemmoa ja yksi elämää nähnyt vanhempi nainen. Näennäisen yksinkertaisista aineksista kehkeytyy tulinen soppa ja ikimuistoinen katsomiselämys.
Ennen kuin päästään tien päälle, elokuva esittelee pojat, rikkaan perheen kasvatin Tenochin (Diego Luna) ja keskiluokkaisemman Julion (Gael Garcia Bernal), joiden aika kuluu lähinnä pilveä pössytellen ja tyttöystäviä naiskennellen. Päämäärätön bailaaminen, reteät panopuheet ja yhteiset runkkaussessiot saavat yllättävän käänteen, kun perhetutun kaunis kolkyt-ja-risainen vaimo Luisa (Maribel Verdu) tarjoutuu heidän mukaansa autoretkelle utooppiselle unelmabiitsille. Luisa haluaa pakoon pettymyksen tuottanutta avioliittoaan, ja hormonien hullaannuttamille pojille matka kokeneen kaunottaren kanssa on märkien unien täyttymys.
Mutta unelmaretken sijaan retkestä kehkeytyy yllätyksellinen ja ristiriitainen kokemus, jonka aikana kaikki kolme löytävät itsestään uusia - eikä aina miellyttäviä - puolia. Koetteille joutuvat niin rakkaus, ystävyys kuin seksuaaliset identiteetitkin, ja kun biitsille asti päästään, asetelmat ovat ehtineet heittää monta kuperkeikkaa. Elokuva sekoittelee sujuvasti komediallisia piirteitä tummempiin, kepeitä juonteita vakavaan pohjasävyyn. Mikä miellyttävää, se ei kumartele mitään eikä ketään vaan näyttää yksinkertaisesti ja paljaasti miten maailma makaa.
Oman persoonallisen - ja hienovaraisesti yhteiskunnallisen - ulottuvuutensa matkantekoon tarjoavat kertojaäänen kommentit: kamera kääntyy hetkeksi henkilöistä sivuun, ja kuulemme vaikkapa jonkin Meksikon kansan lähihistoriaan liittyvän anekdootin, joka tuo esiin jyrkät luokkaerot ja samalla räikeän vastakohdan hyvinvoivien nuorukaisten huolettomaan elämäntyyliin. Efekti on jännittävällä tavalla vieraannuttava, ja se pakottaa näkemään tapahtumat laajemmassa perspektiivissä. Saarnaavuus vältetään kuitenkin tyystin.
Pääosien pojat, jotka ovat tosielämässäkin parhaita ystävyksiä, tekevät vahvat ja koskettavat roolisuoritukset. Ilmeikäs Gael Garcia Bernal teki vaikutuksen jo taannoisen Amores Perros -draaman pääosassa, ja tuntemattomampi Diego Luna pelaa hänen kanssaan loistavasti yhteen. Karismaattinen Maribel Verdu (Belle Epoque) tarjoaa elegantin vastakohdan "Meksikon Beavisiksi ja Buttheadiksi" nimetylle aisaparille.
Ja äitiäs kans on intensiivisyydessään, tuoreudessaan ja kainostelemattomassa eroottisuudessaan harvinaisen vahva kokemus. Se on tarkkanäköinen kasvutarina ja tutkielma ihmisten välisistä hienovaraisista jännitteistä. Tämä elokuva tempaa mukaansa arvaamattomalle tutkimusmatkalle kohti elämän ydinmehuja eikä päästä hetkeksikään irti; kuin virkistävä tequila-ryyppy, se jättää suuhun kirvelevän mutta oudosti tyydyttävän jälkimaun.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Cinema Mondo