USA 2005. Ohjaus: Michael Bay. Käsikirjoitus: Caspian Tredwell-Owen, Alex Kurtzman, Roberto Orci. Tuotanto: Michael Bay, Ian Bryce, Laurie MacDonald, Walter F. Parkes. Kuvaus: Mauro Fiore. Leikkaus: Paul Rubell, Christian Wagner. Musiikki: Steve Jablonsky. Pääosissa: Ewan McGregor, Scarlett Johansson, Sean Bean, Steve Buscemi, Djimon Hounsou, Michael Clarke Duncan, Ethan Phillips. Kesto: 136 min.
Räikeä mainonta on tunkeutunut Hollywood-elokuviin tavalla, jota harvoin enää ihmettelemme. Monikansalliset menestystuotteet viivähtävät valkokankaalla tuon tuosta rekisteröityen takuuvarmasti katsojien aivoihin. Senpä tähden on kaksinverroin ärsyttävää, kun brändien tyrkytys alkaa näyttää elokuvan ainoalta sisällöltä. Michael Bayn (Armageddon, Pearl Harbor) uutuusleffa The Island on yököttävä esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun tarina valjastetaan kokonaan ökyjen tuotesponsorien asialle.
Ewan McGregor ja Scarlett Johansson tähdittävät Bayn futuristista trilleriä, joka sijoittuu vuoteen 2019. McGregor on Lincoln Six Echo, maanalaisen ihmissiilon jäsen, joka on alkanut kyseenalaistaa rajoitetun olemassaolonsa mielekkyyden. Lincoln ja hänen ystävänsä Jordan Two Delta (Johansson) ovat saastuneen maapallon viimeisiä eloonjääneitä, joiden elintoimintoja monitoroidaan lakkaamatta. Kerran vuorokaudessa yhdellä tuhatpäisen siilon jäsenistä on mahdollisuus voittaa todellinen jättipotti: menolippu tarunhohtoiselle Saarelle, planeetan ainoalle saastumattomalle keitaalle. Tämä on virallinen totuus, eloonjääneiden ainoa uskomus ja fantasia.
Mikään ei tietenkään ole sitä miltä näyttää. Sen voi päätellä jo siitä, että ultramodernin ihmiskeskuksen johtajaa esittää nykyactionin vakiopahis, Sean Bean. Bean on Merrick, mustiin pukeutunut bisnesvaistoinen tiedemies, jota vaivaa pahanlaatuinen kaikkivaltias-kompleksi.
The Island alkaa näyttävästi vaikkei omaperäisyydellä pullistelekaan. Omien ideoiden puuttuessa Bay on lainaillut vaikutteita mm. scifi-suosikeista Pako tulevaisuudesta (Logan's Run, 1976), Blade Runner (1982) ja Matrix (1999). Mikäs siinä, valkoisiin verkkareihin pukeutunut ihmismassa aaltoilee näyttävästi käytäviltä hisseihin, laboratorioihin ja muihin steriileihin tiloihin. Iso Veli valvoo niin herkeämättä, että Lincolnin kulissien takaisten harharetkien onnistumista ei voi kuin ihmetellä. Elämäänsä kyllästynyt mies viihtyy siiloa huoltavan korjausmiehen, joviaalin McCordin (Steve Buscemi) seurassa. Ei ihme, sillä McCordilla on huikkaa tarjolla.
Fiktio ja eritoten sci-fi vaativat katsojaltaan aina annoksen hyväuskoisuutta, halua katsoa lieviä epätodennäköisyyksiä läpi sormien. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys The Islandin kohdalla; tekeleen logiikka vuotaa nimittäin kuin seula kautta linjan. Kohtaus, jossa Lincoln onnistuu kapuamaan tuuletuskanavaa (niitä on kaikkialla!) pitkin sairaalan käytävälle, menee idioottimaisuudessaan jo liian pitkälle.
Ewan McGregor ja Scarlett Johansson tekevät parhaansa keskeisissä rooleissa, joihin ei ole liikaa syvyyttä tai luonneanalyysia tuhlattu. Tarinan siirtyessä siilon ulkopuolelle molemmat hahmot muuttuvat vieläkin pinnallisemmiksi. Syy tähän on selkeä: "tuomiopäivän toimintaan" erikoistunut Bay pääsee vihdoin elementtiinsä eli räjäyttelemään autoja, taloja ja viattomia sivullisia taivaan tuuliin. Siinä pelissä kaikki muu sitten unohtuukin.
Heikon vastaanoton Jenkeissä saanut The Island hajoaa lopullisesti viimeisen puolituntisensa aikana. Yli kaksituntinen toimintaspektaakkeli sortuu omaan jäsentymättömättömyyteensä, eikä lupaavassa ideassa ole lopulta enää järjen häivääkään. Lopputulos on puuduttava, tympeä ja ennenkaikkea tappavan tylsä.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Sandrew Metronome