Kirjailija Jukka Pakkanen ja hänen poikansa, CANAL+:n jalkapallotoimittaja Mitri Pakkanen niputtavat jalkapallon Serie A -syksyn: "Italian jalkapallo tuntuu jääneen jälkeen esimerkiksi Espanjasta ja Englannista."
Mitri: Serie A on jäänyt joulutauolle. Inter hallitsee sarjaa tuttuun tapaansa, mutta mitä muuta alkukaudesta jäi käteen?
Jukka: Italian jalkapallo tuntuu jääneen jälkeen esimerkiksi Espanjasta ja Englannista. Tai sitten näissä maissa kehitys kulkee nopeammin kuin Italiassa, jossa peliesityksiä leimaavat jatkuva voittamisen pakko ja ylitaktisuus. Tämä näkyy joukkueiden tavassa pelata esimerkiksi 1–0-johtoasemassa.
M: Allekirjoitan suurelta osin. Italiassa näkyy vahvasti riskittömän ja erittäin kurinalaisen puolustamisen perinne, mikä tekee peleistä suuren yleisön silmissä usein tylsiä ja värittömiä. Tiiviistä puolustamisestakin voi silti löytää myös viihdyttäviä elementtejä.
J: Espanjassa ja Englannissa pelataan rennompaa, avoimempaa ja monipuolisempaa jalkapalloa kuin Italiassa. Rehti kamppailuhenki leimaa otteluja etenkin Englannissa, missä pelaajat eivät juuri koskaan valita erotuomareille. Tällaista henkeä toivoisin lisää myös Italiaan.
M: Aiheesta puhutaan jatkuvasti, mutta teot kentällä vastaavat vain harvoin puheita. Tuloskeskeisyys, voittamisen pakko, kannattajien ja seurajohtajien kärsimättömyys näkyvät peleissä monesti ylilyönteinä. Halusimme tai emme, tämäkin on osa italialaista futiskulttuuria. Entä mitä mieltä olet muuten alkukauden pelillisestä annista?
J: Jos aloitetaan sarjajohtajasta, Inter on taas kerran erittäin vahva jokaisella osa-alueella. Joukkue pelaa tehokasta ja parhaimmillaan myös kaunista ja näyttävää jalkapalloa.
M: Vaikka Inter pelaa aiempaa yhtenäisemmin joukkueena, se on kuitenkin edelleen riippuvainen hyökkäävien tähtipelaajiensa onnistumisista. Jos Diego Militolle, Samuel Eto’olle ja/tai Wesley Sneijderille sattuu samaan aikaan huono päivä, tämä on paljon pois koko joukkueen pelaamisesta. Interin selvä sarjajohto johtuu paitsi sinimustien omasta hyvyydestä, myös pitkälti päävastustajien kompastelusta.
J: Mestarien liigassa kaikki on toisin. Eurokentillä Interin pelitapa näyttää muuttuvan. Joukkue pelaa passiivisesti ja tuntuu jotenkin jännittävän, mistä hyvä esimerkki oli vierasottelu Barcelonaa vastaan. Interillä ei ollut siinä mitään mahdollisuuksia.
M: Se, mikä riittää voittoon Serie A:ssa, ei välttämättä riitä kansainvälisissä huippuotteluissa. Esimerkiksi Fiorentina ei ole yksilötasolla yhtä laadukas kuin Inter, mutta hyökkää aktiivisemmin ja yhtenäisemmin joukkueena. ”Violan” lohkovoitto Mestarien liigassa on helppo laskea yllätykseksi, mutta kaiken takaa löytyy kuitenkin toimiva pelitapa.
J: Pidän itsekin Fiorentinasta, kuten myös Parmasta ja etenkin Chievosta. Ne pelaavat hyvää futista, mutteivät pidä itsestään turhaa meteliä. Samuel Eto’o on muuten lähes yhtä kallis pelaaja kuin koko Chievon joukkue.
M: Entä Interin päävastustajat Milan ja Juventus? Onko niistä vielä sinimustien uhkaajiksi?
J: Enpä jaksa uskoa. Milan pelaa liian hitaasti – joskin sinänsä kauniisti – ja vaikuttaa taktisesti väsyneeltä. Leonardo saattaa olla liian kokematon valmentaja. Osaako hän reagoida muuttuviin pelitilanteisiin ja vastustajan tekemiin muutoksiin riittävän nopeasti? Kyse on sentään huippuvalmentajan ehkä tärkeimmästä ominaisuudesta. Juvella on sen sijaan ollut liian kovat odotukset. Joukkue on liikaa Amaurin ja David Trezeguet’n maalien varassa. Ja jos Diego pelaa huonosti, kärjet jäävät liian yksin.
M: On todellakin tapahduttava ihmeitä, mikäli Inter ei voita viidettä peräkkäistä mestaruuttaan. Eli voit huoletta alkaa jo hankkia kuohuviinejä kevään mestaruusjuhliin.
(MTV3)