Hyvinkään Tahko päätti lauantaina kotikentällään 26 vuoden odotuksen, kun joukkue voitti viimein miesten pesäpallon Suomen mestaruuden. Tahko kaatoi hallitsevan mestarin Sotkamon Jymyn 1-0 (3-3, 3-0) ja vei finaalisarjan otteluvoitoin 3-1.
Lauantaina Tahkon ratkaisijat olivat kolme juoksua mieheen lyöneet Simo Eerikäinen ja lukkari Riku Rantanen. Kaksikko ratkaisi ottelun käytännössä toisen jakson ensimmäisessä vuoroparissa. Erinomaisesti lautasen äärellä finaalit pelannut Rantanen kotiutti palottomassa ajolähdössä kahdella pussinpohjalyönnillä tuulennopeat Valtteri Ketosen ja Mikko Röppäsen. Tämän jälkeen Eerikäinen löi keskisaumasta kolmannen juoksun.
- Kun ensimmäinen jakso saatiin pelattua tasan, tulin koppiin ja tuuletin. Sanoin jätkille, että siinä meni niiden etsikkoaika eikä Jymy enää nouse, Tahkon pelinjohtaja Miikka Rantatorikka sanoi.
- Kaikki kunnia joukkueelle, että pystyttiin unohtamaan kaikki humu ja keskittymään peliin, hän lisäsi.
Sotkamon Janne Vuorinen päätti pelinjohtajauransa hopeaan. Hopean katkeraa kalkkia ei ole Sotkamossa monesti nielty, sillä 14 superpesisfinaalista joukkue on poistunut häviäjänä tämän kauden lisäksi vain kahdesti (1991, 1999). Pelaajana kahdeksan ja pelinjohtajana kolme kolme mestaruutta saavuttanut Vuorinen ei sortunut selittelemään.
- Kokonaisuus ratkaisi ja Tahko oli parempi, hän sanoi.
Tahko pelasi laajalla rintamalla
Tahko lähti loppuottelusarjaan altavastaajana, sillä vastassa oli "Kainuun Karhu", viisi mestaruutta tällä vuosituhannella saavuttanut Jymy. Ensimmäistä ottelua lukuun ottamatta Tahko oli kuitenkin kaikessa Jymyä askeleen edellä.
Joukkue pelasi vastuuta jaellen koko materiaalillaan, kun Sotkamo perusti pelinsä vanhaan tuttuun reseptiin: yhteen kärkeen ja pitävään ulkopeliin. Viime vuonna tämä riitti Jymylle mestaruuteen, mutta ei enää tänä vuonna. Ei, vaikka mukaan houkuteltiin jo uransa lopettaneet Mikko Kuosmanen ja Kari Hakkarainen. Tahkolla oli loppuotteluissa yhteenlaskettuna enemmän juoksu- ja lyöntivoimaa, juonikkaampi lukkari sekä pitävämpi ulkokenttä. Lisäksi joukkueesta pursusi peli-ilo, kun taas Jymystä paistoi väkinäinen vääntäminen.
- Meidän joukkueessa jokainen on tärkeä. Meillä ei ollut yhtä tai kahta pelaajaa, vaan kaikki olivat vaikuttamassa lopputulokseen, Rantatorikka korosti.
Kiltit pojat -imagosta eroon
Tahkon tie mestariksi ei ollut helppo, sillä Jymyäkin vaarallisempi Peikko tuijotti tahkolaisia peilistä silmiin. Pesäpallopiireissä Tahkoa on luonnehdittu joukkueeksi, joka uhoaa ennen peliä rinta rottingilla, mutta hävityn pelin jälkeen pelaajat tulevat nöyristellen kättelemään toteamalla, että "hyvä peli, hyvä peli." Ikuiseksi kakkoseksi ja "Kiltiksi pojiksi" ristitty joukkue oli hävinnyt viimeisen 15 vuoden aikana kaikki neljä finaaliaan, näistä kaksi Jymylle.
Pelaajana, valmentajana ja ulkopelijohtajana aikaisemmin toiminut Miikka Rantatorikka hääri tällä kaudella sekä sisä- että ulkopelinjohtajana. Hän tiesi, mihin asioihin piti kiinnittää huomiota.
- Ensinnäkin piti luoda oma identiteetti. Se, miten pelaamme tätä peliä. Olen halunnut korostaa omaa tekemistä. Pelasimme läpi kauden kahdella kärjellä, jossa kaikki tiedostivat roolinsa.
Rantatorikan alaisuudessa Tahkossa korostettiin myös rehellisen puheen merkitystä, jossa ongelmia ei lakaistu maton alle.
- Kävimme myös tätä Kiltit pojat -teemaa marraskuussa läpi. Ei ongelmia auta laittaa syrjään, vaan pitää käydä koviakin keskusteluja, erityisluokan opettajana toimiva Rantatorikka ruotii.
- Lisäksi piti oppia voittamisen kulttuuri, eikä voittamaan opi kuin voittamalla. Kesällä voitimme tärkeitä supervuoropareja. Lisäksi isot voitot, kuten Nurmon voittaminen välierissä, kasvattivat itseluottamusta, Rantatorikka analysoi.
Miesten Superpesis: 4. loppuottelu (3 voitolla mestariksi):
Hyvinkää-Sotkamo 1-0 (3-3, 3-0)
(MTV3-STT)