Britannia 2011. Ohjaus: Tanya Wexler. Käsikirjoitus: Stephen Dyer. Tuotanto: Tracey Becker, Judy Cairo. Kuvaus: Sean Bobbitt. Leikkaus: Billy A. Campbell, Jon Gregory. Pääosissa: Hugh Dancy, Maggie Gyllenhaal, Jonathan Pryce, Felicity Jones, Rupert Everett, Ashley Jensen. Kesto: 100 min.
”Komedia vibraattorin keksijästä” kuulostaa ehkä lattealta.
Mutta odotettujen pikkutuhmuuksien sijaan Tanya Wexlerin ohjaama epookki tarjoaakin aitoa romantiikkaa ja naurunvärinää. Sekä kiinnostavia faktoja viktoriaanisen ajan seksuaalisuuskäsityksistä.
Vielä 1880-luvulla mitä moninaisimmat naisten vaivat kuten ahdistus ja melankolia pantiin hysterian eli ”liikkuvan kohdun” piikkiin. Naiset eivät tietystikään voineet saada orgasmeja, koska heillä ei ollut seksuaalisia haluja, ja itsetyydytys oli erityinen kammotus heikommalle ja kaikin puolin, niin, hysteerisemmälle sukupuolelle.
”Kohtu pois!” kuuluikin yleinen tuomio. Ja jollei sattunut olemaan prostituoitu tai muuten vain holtiton nymfo, oli ahdistuksessa turvauduttava spesialistin apuun.
Nuori ja kunnianhimoinen tohtori Joseph Mortimer Granville (Hugh Dancy) päätyy töihin Lontoon kuuluisan hysteria-asiantuntijan, tohtori Dalrymplen (Joathan Pryce) vastaanotolle. Hän oppii hoitamaan ylemmän luokan turhautuneita rouvia tehokkaalla lantionpohjan hieronnalla ja näin saattamaan heidät yhä uuteen rentouttavaan – täysin, öhöm, ei-seksuaaliseen – huippuun.
Pian puolet Lontoon naisista jonottaa komean lekurin hoitoon, ja käsihän siinä kipeytyy. Lisää päänvaivaa aiheuttavat puritaanisen työnantajan kaksi tytärtä: siveästi pianoaan pimputtava Emily (Felicity Jones) vaikuttaa sopivalta morsianehdokkaalta, kun taas toinen, köyhien hutsujen kanssa huseeraava ja poliittisesti aktiivinen Charlotte (Maggie Gyllenhaal) on vaahtosuinen femakko. Tämä haastetaankin oikeuteen sukupuolelleen sopimattomasta käytöksestä.
Kun nivel- ja vararikko uhkaa, Granvillen avuksi astuu sähkön mahdollisuuksista ja irstailusta innostunut lordi John-Smythe (hupaisa Rupert Everett). Edistyksellinen sankarimme oivaltaa, että sähkökäyttöisessä pölyhuiskussa on mullistavaa potentiaalia. Samalla mies tulee ajatelleeksi, että kohdunpoiston sijaan koteihinsa teljetyt naiset kaipaavatkin jotain aivan päinvastaista.
Omaehtoinen tärinä = vapaus.
Wexlerin elokuva popularisoi lääketieteen, psykiatrian ja feminismin historiaa kepeästi ja charmantilla otteella. Vibraattorin alkuvaiheet toimivat kehyksenä nokkelalle screwball-komiikalle ja vakavienkin aiheiden, kuten naisiin kohdistuvien lukemattomien laillistettujen rikosten käsittelylle.
Ohjaaja saa näyttelijänsä irrottelemaan ja pitämään hauskaa, ja etenkin pääparin kemia kuplii. Romanttisen sankarin perikuva Hugh Dancy (Himoshoppaajan salaiset unelmat) on hauska ujona tohtorina, ja uskottavan brittiaksentin omaksunut Maggie Gyllenhaal (Crazy Heart) leiskuaa tarmokkaana suffragettina.
Hysteria on lämpöinen pieni elokuva, vanhanaikainen sanan parhaassa merkityksessä.
Teksti: Tuuve Aro