Hormin korjaus ja tulisijan asennus vanhassa kerrostalossa

Vanhoissa kerrostaloissa tilanne onkin sitten erilainen - ei kuitenkaan aina mahdoton. Varsinkin viime vuosisadan alkupuolella rakennetuissa kaupunkitaloissa saattaa olla hormi valmiina; olihan kaakeliuuni siihen aikaan likipitäen välttämättömyys ja väistyi vasta, kun keskuslämmitys ja kaukolämpö kehittyivät varteenotettaviksi vaihtoehdoiksi.

Kerrostaloasukkaan on ensimmäiseksi otettava yhteys taloyhtiön edustajaan. Jos siltä taholta ei esteitä aseteta, seuraavaksi paikalle pyydetään nuohooja tarkistamaan hormin kunto.

Ja hormithan ovat vanhoissa taloissa lähes poikkeuksetta rapautuneita - yleisesti ottaen yhdeksän kymmenestä on kunnostuksen tarpeessa. Silloin on käytännössä kaksi tapaa tulisijan liittämiseksi: ensimmäinen on hormin "slammaus" eli liukuvalumenetelmä, ja toinen on putkitus, jossa hormiin vedetään haponkestävä putki ylhäältä alas tulisijan liitoksen asti.

Kävimme katsomassa Helsingin Katajanokalla, kuinka 1900-luvun alussa rakennetun kerrostalon alimpaan kerrokseen valmistettiin tulisija. Monestihan niitä on rakennettu ylimpään kerrokseen, mutta tulisijan saanti on siis mahdollista myös alimpaan.

Hormiin vedettiin putkea kaikkiaan 19 metriä, joka takaa hyvän vedon suhteellisen pienestä läpimitastaan huolimatta. Uudet EU-direktiivithän vaativat, että puuta poltettaessa putken on oltava kaksinkertainen. Sisempi putki on täysin sileä, mikä edesauttaa vetoa ja nuohoamista.

Putken ympärille ei tule eristeitä, vaan yläpää tulpataan tulenkestävällä villalla, jonka päälle laitetaan laastia ja sadekansi. Myös alapää eristetään ja tiivistetään tulenkestävällä villalla ja rappauspinnalla. Ylä- ja alapään välille ei tulle mitään: EU-direktiivien mukaan siellä ei saa olla mitään sellaista irrallista täytettä, joka putken elämisen takia saattaisi rikkoa rakennetta tai putkea.

Hormin kunnostaminen maksaa 100-300 euroa/metri.

Manttelitakka on kevyt, tehokas ja joustava

Asuntoon tuli kevyt kiertoilmamanttelitakka. Tähän päädyttiin lähinnä sen takia, että asunnossa on puulattia. Manttelitakkahan painaa noin 250 kg, joten se ei vaadi rakenteilta mahdottomia lujuuksia.

Vaikka tällaisessa kiertoilmatakassa ei ole varaavaa massaa, se toimii hyvänä lämmityslaitteena. Perusajatus on se, että takkasydämen ja kuorirakenteen väliin tuodaan lattianrajasta viileää ilmaa ja johdetaan se lämmenneenä kuoren yläosassa olevien poistosäleikköjen kautta huonetiloihin, joissa se varautuu asunnon rakenteisiin.

Lämmitystehoa ja paloaikaa voidaan säätää portaattomasti - esimerkiksi tässä mallissa on sekä ensiö- että toisioilmalle säätimet, joilla tehoa säädetään hallitusti. Massiivitakoista poiketen tulisija reagoi säätöön välittömästi, koska suurta, varaavaa massaa ei ole! Lämmitysteho on 2-12 kW, jolla voidaan lämmittää suunnilleen 15-150 m2 yhtenäinen tila. Pienimmällä teholla takka palaa 8-10 tuntia ja maksimiteholla 1,5 tuntia.

Takan alle, puulattian päälle laitettiin 68 mm siporex-alusta joka toimii paloeristeenä lattiaan. Siporexistä muurattiin myös pieni koroke takkasydämen saamiseksi oikealle korkeudelle.

Takkasydämen ympärille on tehtiin teräsrangasta kehikko, joka verhoiltiin ulkopuolelta sementtikuitulevyllä. Sisäpuolelle tuli foliopäällystetty palovilla. Palovilla on ehdottomasti kiinnitettävä kunnolla: tässä se kiinnitettiin takana olevaan muuriin teräsankkureilla ja sivupintoihin saneerauslaastilla.

Kun sivuseinät oli villoitettu, takka liitettiin hormissa olevaan putkeen. Putki eristettiin huolellisesti palovillalla. Eteen rakennettiin teräsrangasta kehikko, johon kiinnitettiin sementtikuitulevyt. Kun koko rakennelman levytys oli nyt saatu valmiiksi, kokonaisuus kitattiin, nauhoitetiin, hiottiin ja maalattiin. Maaliksi kelpaa aivan tavallinen lateksimaali, koska eristeen takia pintalämpötila pysyy kohtuullisena.

Lämmin ilma kiertää näin syntyneessä, eristetyssä kotelossa: sinne pääsee ilmaa alaosasta ja lämminnyt ilma johdetaan huonetiloihin ylhäältä. Aukot on peitetty alumiinifoliolla, joka päästää lämmön siirtymään vapaasti lävitseen mutta estää eristeestä mahdollisesti irtoavan pölyn siirtymisen asuintilaan.

Kun maali oli kuivunut, kokonaisuus viimeisteltiin tulisijan eteen, lattialle tulevalla messinkipellillä ja mantteliprofiililla.

Manttelitakan hinta riippuu takkasydämestä, takkamanttelista ja mahdollisista verhouskivistä riippuen. Hintaluokka on noin 4000-7000 euroa valmiiksi asennettuna.

Manttelitakkahan sopii muuten erinomaisesti myös kesämökille: kun sinne tullaan ja halutaan nopeasti tupa lämpimäksi, sitä poltetaan maksimiteholla ja kun kämpän lämmittyä halutaan ylläpitävää lämpöä, säädetään ilmamäärää pienemmäksi.

(JKA 26.10.2003)