Ruotsi 2004. Käsikirjoitus ja ohjaus: Teresa Fabik. Tuotanto: Lars Blomgren, Börje Hansson. Kuvaus: Pär M. Ekberg. Leikkaus: Sofia Lindgren. Pääosissa: Amanda Renberg, Björn Kjellman, Ellen Fjaestad, Linn Persson, Filip Berg, Marcus Hasselborg, Carla Abrahamsen, Robin Lindbom. Kesto: 90 min.
Ruotsalaiset ovat aina osanneet tehdä hyviä lasten- ja nuortenelokuvia. Jostain syystä ne usein koskettavat vailla imelää opettavaisuutta, ja nuoria näyttelijälahjakkuuksiakin naapurissamme näyttää kasvavan joka toisen koivun oksalla. Kelpo osoituksen tästä perinteestä on tehnyt myös Teresa Fabik esikoispitkällään Hip hei hutsu!, joka pureutuu ruotsalaisten nykyteinien monimutkaiseen elämään.
Päähenkilö Sofie (Amanda Renberg) ja hänen parhaat ystävänsä Amanda (Ellen Fjaestad) ja Emma (Linn Persson) ovat kolme tavallista teini-ikäistä, jotka siirtyvät jännityksestä vapisten yläasteelle. Siellä odottavat uudet haasteet, uudet valloitukset ja söpöt kundit. Tärkeää on, kuka on kenenkin kaveri, kellä on makeimmat kuteet ja kenet kutsutaan parhaisiin bileisiin. Yksissä tällaisista bileistä kaikki menee muuten putkeen, sillä paikalla on myös kiinnostava poika Sebbe (Filip Berg), mutta kokematon Sofie erehtyy vetämään lärvit: pian hänestä liikkuu ilkeitä huhuja niin sanojen kuin rumien kuvien muodossa. Nätti ja suosittu opettajan tytär onkin äkkiä paneteltu hutsu.
Kuten tiedetään, elokuvan kuvaamassa kammottavassa iässä maine on kaikki kaikessa. Silmätikuksi joutuminen on yhtä kuin ranteet auki tai ikkunasta alas, ja sosiaalisen hyväksynnän menettänyttä vastaan kääntyvät helposti myös entiset ystävät. Niin myös Sofien bestikset, joista toinen löytää kaverin mallinurasta haaveilevasta leuhkasta Beatricesta (Carla Abrahamsen) ja toinen tekee mitä vain kääntääkseen huomion pois ylipainostaan. Armotonta menoa, eikä sitä syöksykierteeseen ajautuva Sofiekaan loputtomiin kestä. Onneksi hänen opettaja-yksinhuoltajaisänsä Krister (Björn Kjellman) on tarpeeksi viisas kuuntelemaan.
Hieman liiankin helposti Fabikin elokuvasta tulee mieleen Lukas Moodyssonin riemastuttava teinikuvaus Fucking Åmål (1998), jossa niin ikään tarvottiin murrosiän angstissa ymmärtämättömien vanhempien, armottomien koulukiusaajien, oksennuksentäyteisten kotihippojen ja vaikeiden ensirakkauksien parissa. Jopa käsivarakameran ja musiikin käyttö muistuttavat Moodyssonin tyylistä - mutta aivan samanlaiseen irtonaisuuteen tai raikkauteen ei Fabik kuitenkaan yllä.
Esikoispitkäksi Hip hei hutsu! on joka tapauksessa mainio saavutus, ja se onkin menestynyt nimenomaan kohderyhmänsä eli nuorten katsojien parissa loistavasti. Ja vaikka kohtaukset ovat välillä vähän jäykkiä ja turhan venytettyjä, saa ohjaaja nuoret amatöörinäyttelijänsä kukkimaan. Amanda Renberg tekee vakuuttavaa työtä itseään etsivänä nuorena naisena, ja yhtä raikas on Filip Berg hänestä kiinnostuvana, hieman ujona Sebbenä. Heidän välisensä herkät kohtaukset ovat elokuvan parasta antia: ne ovat tulvillaan nuoruuden kömpelyyttä ja heräävän seksuaalisuuden jännitystä. Herkullisimmassa kohtauksessa jännitys purkautuu erään tietyn ketsuppipullon muodossa…
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Sandrew Metronome