USA 2008. Ohjaus & käsikirjoitus: Guillermo del Toro. Tuotanto: Lawrence Gordon, Lloyd Levin, Mike Richardson, Joe Roth. Kuvaus: Guillermo Navarro. Leikkaus: Bernat Vilaplana. Musiikki: Danny Elfman. Pääosissa: Ron Perlman, Selma Blair, Doug Jones, James Dodd, Jeffrey Tambor. Kesto: 121 min.
Kun ihmisten ja näkymättömän maailman rauha rikkoutuu, tietää se töitä demonille nimeltä Hellboy (Ron Perlman). Punainen sarvipää kokoaa paranormaaleja ilmiöitä tutkivassa virastossa työskentelevän tiiminsä uuteen koitokseen. Maanalaiseen mielikuvitusmaailmaan matkaavat sankarin lisäksi tämän pyrokineettinen tyttöystävä Liz (Selma Blair), vesimies Abe (Doug Jones) ja epämääräinen ektoplasma Johann (James Donn).
Guillermo del Toron ohjaama ja käsikirjoittama Hellboy II: The Golden Army on itsenäinen jatko-osa Hellboy-saagalle, joka alkoi saman tekijän vuoden 2004 Hellboy-elokuvasta. Aikaisemman teoksen tuntemus ei ole välttämätöntä, mutta toki eduksi. Kakkosleffa leikkaa löysät pois, joten yleisön enemmän tai vähemmän oletetaan tietävän, keitä kertomuksen keskeiset kummajaiset oikein ovat.
Hellboy ystävineen taistelee ihmiskuntaa uhkaavan haltiaprinssi Nuadan (Luke Gross) kanssa. Ihmisten välinpitämättömyyden raivostuttama hallitsija kokoaa yhteen kruunun kappaleita kyetäkseen herättämään henkiin legendaarisen kultaisen armeijan. Maagis-mekaanisen sotajoukon avustamana Nuada uskoo olevansa voittamaton.
Diktaattorin kaksoissisar Nuala (Anna Walton) heittää kapuloita veljensä rattaisiin piilottamalla kruunun viimeisen osan ja tiedon kulta-armeijan olinpaikasta. Hellboy rientää kumppaneineen suojelemaan Nualaa. Ovela tyranni saa kuin saakin selville tarvitsemansa tiedot, joten rajua, lopullista yhteenottoa ei voi estää.
Panin labyrintillä mainetta niittänyt Guillermo del Toro on elementissään Hellboyn fantasiasfäärien keskellä. Ohjaaja-käsikirjoittaja miksaa yhteen perinteisiä satuhahmoja, groteskeja hirviöitä ja itseironista, mutta ah niin lyyristä patetiaa. Hellboyssa on yhtä aikaa kyse vetoavasta ja samastuttavasta ulkopuolisuudesta ja romantiikan yltiöpäisten mielikuvien innoittuneesta parodiasta.
Hellboy II on myös del Toron ilmeisten rakkauden kohteiden persoonallinen, jopa liikuttava synteesi. Mukana on Tähtien sotaa, Harry Potteria ja Sormusten herroja – ehkäpä espanjalaisohjaaja on halunnut myös viestiä olleensa juuri se oikea valinta Hobitin visionääriksi? Ja epäilemättä näin onkin: Hellboy II vilisee hämmästyttävällä hartaudella toteutettuja peikkoja, trolleja ja muita maahisia. Elokuvan häkellyttävä torimiljöö on runsauden sarvi, joka ei vielä yhdestä tai kahdestakaan katsomisesta tyhjene.
Toiminta on CGI:tä alusta loppuun asti ja sitä on runsaasti. Kunnianhimoinen tarina hautautuu paikoin menon ja mekastuksen alle, mikä on kieltämättä sääli. Mielenkiintoiset hahmot pelastavat kuitenkin paljon, ja itse Hellboy on elokuvan parasta antia. Sanavalmis, sarkastinen ja sentimentaalinenkin sarvijaakko on sen verran innoittunut luomus, että eiköhän hänelle ole tiedossa vielä kolmaskin tuleminen.
Teksti: Outi Heiskanen