Näillä ammattilaisen vinkeillä teet hiihtoharrastuksestasi helpompaa.
Vauhti Oy:n Jarmo Perttula tietää, mitkä ovat yleisimpiä kompastuskiviä luistovoitelussa.
- Yleisin virhe on se, että suksea ei malteta harjata tarpeeksi. Vaha kyllä levitetään usein voiteluraudan kanssa ja sitä laitetaan pohjaan riittävästi, mutta ylimääräistä vahaa ei harjata sieltä pois. Näin suksen pohjassa oleva kuvio, jonka tehtävänä on viedä kosteutta suksen alta pois, ei pääse toimimaan. Liika vaha myös kerää likaa, joten siitä on vain haittaa.
Suksen harjaamista ei Jarmo Perttulan mukaan voi tehdä liikaa.
- Harjaamalla suksea ei saa rikki, hän naurahtaa.
Pitovoitelun osalta virheet ammattilainen listaa seuraavasti:
- Usein pitoalueen karhennus jää tekemättä. Silloin voide ei tartu hyvin pohjaan. Ja pitovoiteen pohjavoide unohtuu myös monelta laittaa.
Pitovoidetta Perttula neuvoo laittamaan useamman ohuen kerroksen.
- Kannattaa mieluummin laittaa vaikka kuusi ohutta kuin kaksi paksua, muhkuraista kerrosta.
Hiihtolenkeillä suksen pohjaan kertyy likaa, joka johtaa harrastajahiihtäjän monesti harhaan.
- Monet asiakkaat ihmettelevät urheilukaupassa sitä, että suksen pohja harmaantuu hiihdettäessä. Ja usein luullaan sen tarkoittavan sitä, että voide ei ole pysynyt pohjassa. Suurimmassa osassa tapauksista kyse on kuitenkin siitä, että luistovoide on kerännyt likaa ladulta, ja tästä selviää usein pelkällä pohjan harjaamisella.
Voitelun ammattimies listaa vielä perustarvikkeet, joilla harrastajahiihtäjä pystyy pitämään suksensa kunnossa.
- Voitelurauta, nylonharja, sikli, korkki ja pari purkkia luisto- sekä pitovoidetta pohjavoiteineen. Nykyään on olemassa jälleen 80-luvun tyyliin sellaisiakin voiteita, jotka vedetään koko suksen matkalle. Niissä on luisto- ja pitovoiteet, joten helpoimmillaan sellaisilla selviää. Ja sitten toiseen ääripäähän mennessä tästä voi tehdä toki todellista avaruusfysiikkaakin, Perttula naurahtaa.
