R2 1990, ohjannut Peter Weir, kuvasuhde 1.85:1, ääniraita Dolby Digital, 100min
Elokuva: ** Kuva & ääni: **** Ekstrat: -
Buena Vista on julkaissut sarjan viime vuosikymmenen suosikkielokuviaan DVD-muodossa. Peter Weirin ohjaama Green Card on vuoden 1990 suosikkielokuvia, joka nyt on hätäisesti saanut DVD-julkaisunsa.
Gérard Depardieu esittää ranskalaista säveltäjää Georgea joka tarvitsee vapaan oleskeluluvan Yhdysvaltoihin. Andie MacDowell puolestaan on paikallinen viheraktivisti Brontë, jonka tuleva vuokranantaja vaatii vuokralaiseltaan vakaata ja virallistettua parisuhdetta. Molempien ongelmaan ratkaisun näyttää tuovan kulissiavioliitto, jonka nämä toisilleen tuntemattomat henkilöt solmivat yhteisen ystävän avustuksella.
Ainoastaan paperilla materialisoitunut avioliitto muuttuu todelliseksi, kun maahanmuuttoviranomaiset vaativat näyttöä parin liiton todenmukaisuudesta. Georgen ja Brontën on tutustuttava toisiinsa, asuttava yhdessä ja vakuutettava viranomaiset siitä, että heidän suhteensa on aito ja samalla pidettävä avioliitto salassa ystäviltään.
Elokuvan asetelma muistuttaa paljon vuosikymmenen lopun hittielokuvaa Notting Hill. Molemmissa elokuvissa epätodennäköinen pari joutuu vahingossa yhteen ja katsojille riittää hupia kulttuurierojen ja ympäristön reaktioiden seuraamisessa.
Vaikka Green Cardissa asetelma tuskin on kovin harvinainen, ei Depardieun ja MacDowellin suhteen kehittymistä onnistuta kuvaamaan yhtä luontevasti kuin Notting Hillissä. Green Cardissa myös ulkopuolisten ihmisten reaktioita erikoiseen tilanteeseen ei pystytä kuvaamaan yhtä värikkäästi. Gérard Depardieun ja Andie MacDowellin yhteistyö sujuu rutiinilla, eikä kumpikaan pääse parhaimmalla tavalla toteuttamaan itseään.
Julkaisun hätäisyys näkyy selvästi siinä, että levyssä ei ole minkäänlaisia lisäominaisuuksia. Yleensä levyllä lisätään ainakin elokuvan traileri, mutta tässä levyssä ei ole edes sitä. Tavallisesta VHS-julkaisusta tämän erottaakin vain parempi kuvan- ja äänenlaatu, laajakangaskuva ja se, ettei levyä tarvitse kelata alkuun elokuvan päätyttyä.
teksti: Mikko Suhonen