Future Film, 2011. Valmistusvuosi 2003. Ohjaus Wolfgang Becker. Kuvaformaatti 16:9 Anamorfinen Widescreen. Ääni DD 2.0 stereo (saksa). Kesto 116 min.
Good Bye Lenin! –elokuva näki ensi-iltansa kymmenisen vuotta sitten. Mahtavaa, että leffa on julkaistu dvd:llä näinkin pitkän ajan jälkeen, sillä se ei edelleenkään ole menettänyt viehätystään. Draamaa ja komediaa sujuvasti yhdistelevä elokuva on ehdottomasti yksi parhaista (ja harvoista) näkemistäni saksalaisleffoista. Ohjaaja Wolfgang Beckeristä ei harmi kyllä ole tämän teoksen jälkeen kuulunut mitään ja imdb:stä löytyvä ohjattujen elokuvien lista onkin jäänyt kovin lyhyeksi. Toisaalta yhden tällaisen helmen ohjaus ei ole paha meriitti sekään.
Elokuvan tarina on varsin hauska, vaikka siihen liittyy paljon traagistakin. Tapahtumat alkavat vuonna 1989 levottomassa Itä-Saksassa. Alexander Kernerin (Daniel Brühl) äiti Christiane (Katrin Sass) saa sydänkohtauksen ja vaipuu koomaan. Christiane herää vasta vuonna 1990 ja pääsee kotihoitoaan luvattuaan pysyä sängyssä. Alex hoitaa äitiään sisarensa Arianen (Maria Simon) kanssa. Siskolla on lapsi sekä uusi mies Rainer (Alexander Beyer), jotka asuvat samassa asunnossa Alexin ja Christianen kanssa. Lääkäri on ohjeistanut Alexia huolehtimaan siitä, että äiti ei koe mitään järkyttävää, joka voisi aiheuttaa uuden kohtauksen. Mutta miten olla aiheuttamatta järkytystä, kun kaikki heidän maailmassaan on muuttunut: Berliinin muuri on murtunut ja Saksat ovat yhdistyneet, suuria Coca-Cola –mainoksia pystytetään ja Leninin patsaita poistetaan, edes vanhoja kunnon Spreewaldin suolakurkkuja ei enää löydy kaupasta. Alex kuitenkin aikoo esittää äidilleen, että kaikki olisi kuten ennen eikä mikään ole muuttunut. Romantiikkaakin mahtuu mukaan, kun Alex alkaa seurustella äitiä hoitaneen neuvostoliittolaisen sairaanhoitaja Laran (Tshulpan Hamatova) kanssa.
Elokuvan idea tuntuu päättömältä ja Alexin suunnitelmat hulluilta. Katsoessa saakin kokea monta monituista nolotuksen ja myötähäpeän hetkeä. Alex menee jopa niin pitkälle, että alkaa työkaverinsa Denisin (Florian Lukas) kanssa tehdä omia uutisia, sillä äiti toivoo käyttöönsä television. Jotain lämminhenkistä tässä kaikessa sähellyksessä kuitenkin on. Alex on valmis tekemään äitinsä puolesta kaiken, jotta nainen pysyisi hengissä. Totuuden kertominen ei ole vaihtoehto, sillä se saattaisi olla liian vaarallista, vaikka ehkä tekisikin kaikesta helpompaa. Jännitys siitä, miten Christiane saa tietää totuuden Saksojen yhdistymisestä ja kapitalismin saapumisesta, säilyy lähes elokuvan loppuun asti. Katsoja ehtii manata monta kertaa, että kertokaa jo hänelle.
Good Bye Lenin! on mahtavan tavallisen oloinen elokuva, joita vielä 2000-luvun alussa osattiin tehdä. Se ei ole liian taiteellinen, omituinen tai avoinloppuinen. Elokuva keskittyy hyvän tarinan kertomiseen eikä kikkaile tekniikoilla. Hauskaa on seurata itäsaksalaista muotia ja kuinka se vaihtuu ”länsimaisemmaksi” samalla, kun Muuri murtuu. Alexin sisko ja mies ovat muuttaneet asunnon nykyaikaisemmaksi, joten äidin saapuessa sisustuksessa pitää hieman taantua.
Jos koko elokuva tuntuu kodikkaan tavalliselta, niin myös näyttelijät ovat sitä. Alexin roolia esittää nyt jo maailmallakin tunnettu Daniel Brühl (Päivä ilman sotaa 2005, 2 päivää Pariisissa 2007, Kreivitär 2009, Kunniattoman paskiaiset 2009), joka vielä vuonna 2003 oli suhteellisen tuntematon kasvo (paitsi ehkä saksalaisille). Hän näyttelee Alexia hauskasti: nuori mies päättää ryhdistäytyä, alkaa hoitaa sairasta äitiään ja on valmis vaikka mihin. Hän voisi periaatteessa olla kuka vain, sillä hän on helposti samaistuttava nuori mies. Samanlainen on Alexin sisko Ariane, jota esittää Maria Simon (näytellyt useissa tv-sarjoissa ja –leffoissa). Kiharapäinen nuori nainen on kuin kuka tahansa tavallisen perheen tytär, vaikka hän onkin saanut lapsen suhteellisen nuorena. Kernerien perhe tuntuu pitävän tiukasti yhtä, vaikka pientä asiaan kuuluvaa kärhämää onkin aina silloin tällöin. Lempeää ja rakastavaa äitiä esittää Katrin Sass (esiintynyt tv-sarjoissa ja –leffoissa 1970-80-lukujen vaihteesta) hyvin hienostuneesti.
Good Bye Lenin! on elokuva, jossa mikään ei ärsytä, vai pitäisikö sanoa, että elokuva ärsyttää niin kuin pitääkin – hyvällä tavalla. Tarkoitushan varmasti on, että katsoja hieman vaivautuu siitä, että lapset joutuvat huijaamaan äitiään, mutta tarkoitus pyhittää keinot. Itäsaksalaista elämää on mielenkiintoista seurata sekä sitä, miten nopeasti lännen vaikutus alkaa näkyä, kun Saksat yhdistyvät. Perhesuhteet on esitetty hyvin ja todentuntuisesti. Myös romantiikkaa on sopivasti. Sanoisin, että tässä elokuvassa on klassikkoainesta ja senhän todistaa jo se, että leffa on saatu nyt dvd:lle, hyvä niin.
Dvd:llä ei ole ekstroja.
Leffa: * * * *
Ekstrat: * *