(Eagle)
Gary Mooren bluesosaaminen sen kun syvenee iän myötä ja levy levyltä. Tällä kertaa anti on yllättävän monipuolinen. Aiemmilta levyiltä tutut Peter Greenin perinteitä jatkava pidättyväinen kitarasoundeilla herkuttelu ja kovaääninen sekä vikkeläsorminen bluesrocksoitto ovat yhä läsnä. Niiden lisäksi kuullaan avausraidalla Elmore James / Jeremy Spencer -koulukunnan slide-osaamista ja jopa uskottavaa akustista kantribluesia päätöskappaleessa.
Niiden väliin mahtuu yhdeksän eri bluesin tyylejä edustavaa kappaletta. Nine Below Zero -bändin Mark Feltham on mukana rupisessa huuliharpussa kahdella raidalla ja vie huomiota pois Mooren kitarataituruudesta.
Muun bändin Mooren taustalle muodostavat basisti Pete Rees, kosketinsoittaja Vic Martin ja rumpali Brian Downey. Thin Lizzyn alkuperäinen rumpali Downey on meikäläiselle yksi kaikkien aikojen parhaista ja hänen läsnäolonsa plussaa levylle.
Cover-osastolla kunnianosoitukset saavat Sonny Boy Williamson II, Chuck Berry ja John Mayall. Parhaimmat vedot löytyvät kuitenkin Mooren omista teoksista, hienoimpana niistä hidas perheriitakuvaus "Trouble At Home". Mooren bluesille on plussaa se, ettei hän joudu turvautumaan liiaksi covereihin, vaan on oppinut säveltämään omia hyviä blueseja.
Balladipuolella ei onneksi enää jatketa Parisienne Walkways / Still Got The Blues -versiointia vaan liikutaan perusbluesin ja jazzin rakenteissa.
Liekö George Thorogoodin kanssa keikkailu tehnyt tehtävänsä, vai mistäköhän johtuu että Thirty Daysin rock & roll rullaa jouhevammin kuin Moorelta koskaan aiemmin.
Mooren edellinen levy, Old, New, Ballads, Blues oli aiemmin levytettyjen bluesien uusioversioineen välityön makuinen, eikä usein ole levysoittimessa ilmestymisensä jälkeen vieraillut. Edellinen selvä onnistuminen oli vuoden 2004 Power Of The Blues, jolla vedettiin bluesrockia melko raskaalla kädellä. Close As You Get vie Mooren kauemmaksi rockista ja lähemmäksi puristista bluesia kuin koskaan. Silti mukana on potkua ja niin sanotusti munaa siinä määrin, ettei musiikki käy tylsäksi bluesin väkinäislämmittelyksi.
Mooren soitossa on sävyjä sekä malttia herkutella soundeilla ja pidätellä sooloryöppyjä. Hän on kehittynyt myös laulajana ja liikkuu sujuvasti alarekisterin murinasta falsettiäänellä kiljahteluun. Tällä alueella vaikutteita on saattanut tarttua mukaan vaikkapa B.B. Kingin viimeisellä Euroopan kiertueella, jolla Moore soitti lämppärinä. Tervetullutta Kingin vaikutusta ainakin on kuultavissa.
Levynkansivihkossa on hienoja mustavalkoisia lähikuvia Peter Greenin Moorelle antamasta Gibsonista.
Irlantilaisen rokkarin lähtökohdista syntyy vuosikymmenten opettelun tuloksena energistä, taitavasti soitettua, kiinnostavaa ja omalla tavallaan koskettavaa eurobluesia.
Teksti: Sami Ruokangas
Lataa levy MTV3 Storesta