USA 1997. Ohjaus: David Fincher. Käsikirjoitus: John Brancato, Michael Ferris. Kuvaus: Harris Savides. Leikkaus: James Haygood. Lavastus: Jeffrey Beecroft. Musiikki: Howard Shore. Tuotanto: Steve Golin, Ceán Chaffin / Propaganda Films. Pääosissa: Michael Douglas, Sean Penn, James Rebhorn, Deborah Kara Unger, Armin Mueller-Stahl, Peter Donat, Carroll Baker, Anna Katarina. Kesto: 128 min.
David Fincherin kaksi edellistä elokuvaa, Alien3 ja Seitsemän ovat molemmat olleet erittäin jänteviä ja suorastaan hengästyttäviä, ikäänkuin tunnelissa matkaavia pikajunia rajoittuneine miljöineen ja tuskaisine henkilöineen. The Game tarjoaa lisää samanlaista meininkiä. Katsojat otetaan rattaille ja sitten mennään niin kauan kuin lopputekstit vilisevät kankaalla. Turhat juonelliset sivuovet ovat visusti lukossa.
Michael Douglas esittää sijoituspankkiiri Nicholas Van Ortonia, jonka elämä on käynyt yksitoikkoseksi talousuutisten täplittämässä yltäkylläisyydessä. Mies tapaa veljensä Conradin, joka tarjoaa yllättävää piristysruisketta synttärilahjaksi; mahdollisuuden osallistua Peliin, joka toisi jännitystä elämään. Vastahakoinen Nicholas marssiikin lopulta pelifirmaan ja hyppää samalla liukumäkeen, jossa ei jarruja tarjoilla.
Fincher luottaa elokuvansa juoneen täydellisesti, joten hän ei ole vaivautunut sokerikuorruttamaan tarinaa turhilla romansseilla tai muilla jääkaappisuvannoilla. Katsojaa kohdellaan yhtä armottomasti kuin Van Ortonin housuissa haahuilevaa Douglasia, kumpikaan ei tiedä mistään mitään. Peli kuljettaa Van Ortonia kuin räsynukkea pitkin ja poikin San Franciscoa ja vähän muuallekin, ja katsojan on vain puristettava penkkiä ja painuttava mukana. Se on kerta kaikkiaan nautinnollista.
The Game on sukua Roman Polanskin Franticille ja Martin Scorsesen yöjuoksulle Illasta aamuun sekä tietenkin David Mametin samanhenkiselle Pelin henki-elokuvalle. Fincherin näkemys on jos mahdollista riisutuin ja suoraviivaisin. San Franciscon kadut, kalvakka huumori ja mainio henkilögalleria tukevat tarinaa mainiosti.
Suurin painolasti homman onnistumiselle on kasattu Michael Douglasin harteille. Mies on ollut ennenkin kusessa niin Vaarallisessa suhteessa kuin Rankassa päivässäkin, joten luottamus ei ole turhaa. Douglas on erinomainen yrittäessään pysyä Pelinsä tasalla, kaataessaan elämänsä korttitaloja ja käydessään läpi kaahaavan psykoanalyysin, jossa ei todellakaan maata sohvalla.
Sean Penn on jälleen kerran hieno vähän turhassakin pienessä roolissaan Nicholasin sekoilevana veljenä. Deborah Kara Unger tekee eteerisyydessään poikkeuksellisen naisroolin ja James Rebhorn vakuuttaa yhtenä Pelinappuloista.
David Fincher on kehittänyt tyylin, jossa kaikki turha karsitaan ja jäljellejäävä dotpataan täyteen menovettä. Vahvoihin tarinoihin pitää luottaa ja ren ohjaaja tekee. The Game on kunnon meininkiä.
Teksti: Jari Rantala