Hong Kong 1995. Käsikirjoitus ja ohjaus: Wong Kar Wai. Tuotanto: Jeffrey Lau. Kuvaus: Christopher Doyle. Leikkaus: William Chang ja Ming Lam Wong. Pääosissa: Leon Lai, Michelle Reis, Takeshi Kaneshiro, Charlie Yeung, Karen Mok, Fai-Hung Chan, Toru Saito. Kesto: 95 min.
Kukaan ei osaa kuvata urbaania yksinäisyyttä ja melankoliaa niin kipeästi kuin hongkongilaismestari Wong Kar Wai. Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana hän on tullut kansainvälisesti tunnetuksi ja lukuisilla palkinnoilla muistetuksi persoonallisista kaupunkikuvauksistaan, jota tulvivat nimetöntä kaipausta ja samastuttavaa ihmisahdistusta; nyt Wong on kaikkien huulilla uuden Amerikassa kuvatun My Blueberry Nights -elokuvansa ansiosta.
Ilahduttavaa kyllä Cinema Mondo tuo ohjelmistoonsa ohjaajan vanhempaa tuotantoa, jota edustaa myös vuonna 1995 valmistunut Fallen Angels. Pienimuotoisuudessaan se on sukua vuotta aiemmin ilmestyneelle, sympaattiselle Chungking Expressille, mutta on särmikkäämpi ja synkeämpi. Se hyödyntää Wongin muista elokuvista tuttuja miljöitä: Hongkongin neonvaloissa kylpeviä katuja, ahtaita pikkuasuntoja ja klaustrofobisia käytäviä. Tuttua on myös popkappaleiden taitava hyödyntäminen henkilöiden tunnetilojen peilinä.
Enemmän kuin langenneita elokuvan enkelit ovat maailmasta pudonneita: normaalista elämästä ulos heittyneitä outolintuja ja marginaalitapauksia, jotka kaikki lyövät päätään seinään etsiessään epätoivoisesti sitä mitä me kaikki etsimme, rakkautta. Wong-niminen palkkatappaja (Leon Lai) tyhjentää aseensa tuntemattomin ihmisiin yö toisensa jälkeen, eikä osaa solmia suhteita eläviin. Yhtä kykenemätön on Wongin agentti (Michelle Reis), joka siivoaa jäljet ja masturboi yksin asunnossaan. Mykkä He (Takeshi Kaneshiro) puolestaan tuppautuu oikeiden töiden puutteessa "yötyöskentelemään" jäätelöbaareihin ja pesuloihin, löytääkseen vaikka väkisin kontaktin muihin.
Fallen Angels ei ehkä ole yhtä puhtaaksi hiottu helmi kuin kiitetty In the Mood for Love (2000) tai romanttisesti liikuttava kuin kahden miehen välisen repivän rakkauden kuvaus Happy Together (1997), mutta siinä on omaa erikoislaatuista viehätysvoimaa ja keskeneräisyyden karheutta. Tunnelma on uskomattoman intensiivinen, valojen, värien ja musiikin yhdistelmä vangitseva.
Wongin elokuvissa poltetaan paljon tupakkaa, mittaillaan sateisia katuja, syödään nuudeleita haikeiden jukebox-melodioiden tahtiin ja istuksitaan samalla baarituolilla millä yksipuolisen rakkauden kohde on istunut. Hänen ihmisensä ovat toisensa ohittavia laivoja yössä, kaikki omalla tavallaan surullisia ja yksin. Kuitenkin heissä on myös yritystä, jopa vinoa huumoria ja toivoa paremmasta – ja olipa sitten kyseessä groovy 90- tai cool 2000-luku, aina heissä on tyyliä.
Teksti: Tuuve Aro