Eurooppa kaipaa ammattiduunareita

Taantuma on kurittanut useita aloja ja lisännyt työttömyyttä koko Euroopassa. Monessa maassa kansalaiset pelkäävät, että ulkomaalaiset tulevat ja vievät heidän vähäiset työpaikkansa, mutta edelleen tietyillä aloilla on pulaa ammattitaitoisista työntekijöistä. Heitä haetaan myös oman maan rajojen ulkopuolelta.

- Esimerkiksi ammattimiehille, niin sanotuille käsityön taitajille, on tarjolla työtä monessa Euroopan maassa. Joissain tapauksissa työnantajat ovat jopa valmiita joustamaan tiukoista kielitaitovaatimuksista, jos vain saavat esimerkiksi ammattitaitoisen putkimiehen tai hitsaajan. Myös terveydenhuoltoala työllistää yhä hyvin, kertoo EURES-neuvoja Tomi Puranen Turun työ- ja elinkeinotoimistosta.

Puranen huomauttaa, että kysynnän ja kiinnostuksen välillä on selkeä ristiriita. Suomessa kiinnostuneimpia ulkomailla työskentelyyn ovat vastavalmistuneet korkeakoulutetut, erityisesti humanistit, mutta heille töitä on hyvin vähän tarjolla. Heillä olisi kuitenkin mielenkiinnon lisäksi esimerkiksi kielitaitoa, jota monet eurooppalaiset työnantajat peräänkuuluttavat.

- Vähimmäisikävaatimus ulkomaantöissä on yleensä 18 vuotta. Muuten Euroopassa on tarjolla työtä kaiken ikäisille, ja hyvin monen alan työnantajat ottavat myös meihin yhteyttä. Osa työnhakijoista haluaa lähteä ulkomaille pysyvästi töihin, mutta tarjolla on paljon myös kausi- ja osa-aikaista työtä, jos vain kielitaito riittää, Puranen kertoo.

EURES-neuvojan puoleen voi kääntyä kansainväliseen työnvälitykseen liittyvissä asioissa. ETA-mailla on yhteinen EURES-työnvälitysjärjestelmä, jossa ilmoitetaan työpaikoista, joihin työnantaja hakee työntekijää nimenomaan oman maansa ulkopuolelta. Suomi on osa Euroopan talousaluetta, johon kuuluvat kaikki EU-maat sekä Norja ja Islanti.

Huvipuistot haluavat suomalaisia töihin

Suomen liityttyä EU:hun vuonna 1995 innostus ulkomailla työskentelyyn oli suurta. Kiinnostus on kuitenkin vähentynyt ja tasaantunut vuosien saatossa. EURES-neuvoja Puranen sanoo, että viime kuukausina, taantuman jatkuttua, vaikuttaisi kuitenkin siltä, että kiinnostus työnhakuun ulkomailta olisi jonkin verran lisääntynyt.

- Ne, jotka ovat aikaisemmin olleet ulkomailla töissä tai opiskelemassa, ovat kaikkein kiinnostuneimpia lähtemään uudestaan. Lisäksi esimerkiksi yliopisto-opiskelijat ovat huomattavasti innostuneempia lähtemään ulkomaille kuin ammattikorkeakouluopiskelijat tai ammattioppilaitoksissa opiskelevat.

Yksi eniten suomalaisia työntekijöitä rekrytoinut eurooppalainen yritys on huvipuisto Disneyland Paris.

- Myös muut eurooppalaiset huvipuistot ja risteilijäyhtiöt sekä varustamot ovat käyneet Suomessa rekrytoimassa työntekijöitä lukuisia kertoja. Myös Cern eli Sveitsissä sijaitseva ydinhiukkastutkimuskeskus on halunnut suomalaisia insinöörejä töihin ja ollut mukana EURES-messuilla Turussa, kertoo Puranen.

Työvoiman liikkuminen EU:n sisällä on kuitenkin vielä varsin pientä. Erityisesti tiukat kielitaitovaatimukset karsivat työnhakijoita monella alalla. EU pyrkii myös kehittämään tutkintojen yhteensovittamista, jotta työnhakijat olisivat vertailukelpoisia keskenään.

- Olisi hyvä, jos esimerkiksi pelkällä englannin kielellä olisi mahdollisuuksia pärjätä enemmän kuin nyt - suomalaisilla kun on erittäin hyvä englanninkielen taito noin yleisesti ottaen. Myös suomalaisten tutkinnot ja koulutuksen korkea laatu olisi hyvä saada vielä laajemmin eurooppalaisten työnantajien tietoisuuteen, pohtii EURES-neuvoja Puranen.

”Italiaan ei kannata lähteä työnhakumielessä”

Suomalaisten suosimia työnhakumaita ovat muun muassa Iso-Britannia, Ruotsi, Espanja, Saksa, Ranska ja Italia.

25-vuotias Jenni Meronen on nähnyt italialaista työelämää niin tarjoilijan kuin Italian yleisradioyhtiö RAI:n työntekijän silmin.

- Ulkomailla työskennellessä tutustuu maan kulttuuriin ihan toisella tavalla kuin matkustaessa. Italiassa saa helposti ystäviä ja kontakteja, ja myös sellaisia töitä, joita Suomessa ei ole, on mahdollista löytää. Esimerkiksi täällä studioyleisö saa kuukausipalkkaa, ja myös elokuva-ala on ihan eri mittakaavassa kuin Suomessa.

Meronen kertoo, että Italiassa työskentelyssä pitää ottaa huomioon myös se, että palkka voi tulla myöhässä, työajat muuttua ja asioiden selvittäminen viedä aikaa.

- Työmaana en voi Italiaa oikeastaan suositella. Täällä 1000–1500 euron palkka on jo hyvä, eikä asuminen ainakaan täällä Roomassa ole halvempaa kuin Suomessa. Lisäksi Italian byrokratia on ihan omaa luokkaansa. Moni italialainen ihmetteleekin, miten ihmeessä olen Suomesta tänne tullut. Täällä Skandinavia on ainakin mielikuvissa paikka, jossa palkat ovat hyviä ja kaikki toimii – täällä kun ei toimi mikään.

38-vuotias Satu Nieminen on työskennellyt Iso-Britanniassa kirjastoalalla jo yli kymmenen vuotta, ja hänen kokemuksensa ovat olleet hyviä.

- Uskon, että EU:n lainsäädäntö on poistanut täällä myös käytännössä ulkomaalaisten työntekijöiden esteet. Tietysti kielitaidon pitää olla hyvä, jotta työnantajalla ei ole esteitä palkata, mutta esimerkiksi lainsäädäntö on täällä sellainen, että se estää ulkomaalaisten työnhakijoiden syrjinnän.

Nieminen on miettinyt ajoittain paluuta Suomen työmarkkinoille, mutta kokee, että tietoa työnhakumahdollisuuksista on vaikea löytää.

- Siinä meni kyllä ihan sormi suuhun, kun mietin, mihin pitäisi ottaa yhteyttä. Tuntuu, että olisin ihan ulkomaalainen, jos tulisin takaisin Suomeen, varsinkin kun suomalainen ammattisanasto on päässyt pahasti ruostumaan.