Eristämistä käytetään liikaa ja väärin

Apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on tutkinut eristämisen käyttöä psykiatrisissa sairaaloissa omasta aloitteestaan. Selvityksensä perusteella Paunio katsoo, että eristämistä koskevaa lainsäädäntöä on täsmennettävä. Paunio ryhtyi tutkimaan eristämiskäytäntöjä havaittuaan tarkastuskäynneillään joitakin epäkohtia. Myös julkisuudessa esitetyt tutkimustiedot sekä tiedot eristämisen laajuudesta antoivat aihetta tarkempaan selvitykseen. Paunio perehtyi kaikkien psykiatristen sairaaloiden eristämistä koskeviin tietoihin vuonna 1996. Tarkastusvuonna Suomen mielissairaaloissa oli potilaita eristetty yhteensä yli 14000 kertaa.

Eristämistä käytetty myös rangaistuksena

Selvityksessä kävi ilmi, että joissakin sairaaloissa oli eristetty omasta tahdostaan hoidettavaksi tulleita potilaita, vaikka lain mukaan ainoastaan tarkkailuun otettu tai hoitoon määrätty potilas voidaan eristää. Joissakin tapauksissa eristämistä näyttää käytetyn lainvastaisesti myös rangaistuksena. Merkintöjen mukaan eristämiseen on näyttänyt johtaneen joissakin tapauksissa esimerkiksi varastaminen, WC:n tukkiminen tai karkausyritys.

Paunio muistuttaa, että rangaistusluontoisen vapaudenriiston voi määrätä vain tuomioistuin. Hän myöntää kuitenkin, että yksittäiset merkinnät eivät aina anna tosiasiallista kuvaa eristämisen tosiasiallisista syistä. Lain mukaan tahdosta riippumattomassa hoidossa olevan tai tarkkailuun otetun potilaan eristäminen on sallittua vain silloin, kun potilaan sairauden hoito tai hänen oma tai toisen ihmisen turvallisuus sitä välttämättä vaatii.

Eristämisestä ei aina päätä lääkäri

Selvityksessä kävi ilmi, että eristämisestä ei aina käytännön tilanteissa päätä lääkäri, vaikka eristämispäätökset kuuluvatkin lain mukaan lääkärin tehtäviin. Lain mukaan lääkärin on henkilökohtaisesti tutkittava potilas ennen eristämispäätöstä, joten äkkitilanteita lukuunottamatta lääkäri ei voi antaa lupaa eristämiseen esimerkiksi puhelimitse.

Lepositeisiin vai eristyshuoneeseen

Selvityksessä tuli ilmi myös sairaaloiden erilaiset eristämiskäytännöt. Joissakin sairaaloissa potilaat eristetään tietyissä tilanteissa aina lepositeisiin, toisessa sairaaloissa taas eristyshuoneeseen. Lepositeisiin eristäminen oli yleistä erityisesti kunnallisissa sairaaloissa, sen sijaan valtion mielisairaaloissa lepositeisiin eristettiin hyvin harvoin.

Paunion mukaan eristämistapaa ei pitäisi valita rutiininomaisesti vain laitoksessa vallitsevan perinteen mukaan. Potilaan eristämisessä lepositeisiin pitäisi olla pidättyväinen niiden potilaalle mahdollisesti aiheuttamien riskien vuoksi. Lepositeisiin eristetyn potilaan hyvinvoinnin ja turvallisuuden seurantaa koskevat ohjeet olivat hyvinkin epäyhtenäisiä. Eristystilat eivät myöskään kaikissa tarkastetuissa sairaaloissa olleet apulaisoikeusasiamiehen mielestä asianmukaisia. Eristystilan pitäisi olla mm. ikkunallinen, tuuletettu ja lämmin tila ja potilaalla pitää olla aina mahdollisuus saada yhteys hoitohenkilökuntaan.

Laki kaipaa täsmennystä

Selvitystensä perusteella Paunio katsoo, että mielenterveyslain eristämissäännös kaipaa täsmentämistä, jotta pakkohoidossa olevien potilaiden perusoikeudet voitaisiin turvata. Laista pitäisi Paunion mielestä ilmetä täsmällisemmin mm. eristämisen kesto, eristämistavat, eristyksessä olevan seuranta sekä eristämisestä päättäminen ja päätöksen voimassaolo. Paunion käsityksen mukaan myös eristämisen määrää voitaisiin vähentää samoin psykiatrisen hoidon laatua parantaa monin eri keinoin.
(STT)