Ergonomia huomioon myös kotona

Mitä ergonomialla tarkoitetaan?

Ergonomia voidaan määritellä osuvasti kitkan poistamiseksi työn ja työntekijän väliltä. Tavoitteena on toiminnan tai jonkin laitteen käytön sujuvuus, vaivattomuus ja terveellisyys. Ergonomia on tietoa ja toimintaa, jonka avulla työ, työpisteet, työvälineet ja koko ympäristö suunnitellaan vastaamaan ihmisen tarpeisiin. Ergonomia ammentaa tietoa fysiologiasta, lääketieteestä, psykologiasta ja organisaatiopsykologiasta. Ergonomian tietoja käytetään hyväksi enimmäkseen suunniteltaessa tuotteita, työpisteitä ja työn tekoa, mutta myös silloin kun huonoja ratkaisuja joudutaan korjaamaan.

Ergonomia voidaan jaotella työ- ja tuote-ergonomiaan. Työergonomia keskittyy tutkimaan työliikkeitä, työasentoja, ihmisen mukaista mitoitusta, voimankäyttöä ja nostamista. Tuote-ergonomia puolestaan kehittelee tuotteiden toimivuutta ja käyttöominaisuuksia. Työ- ja tuote-ergonomialla on omat osuutensa myös kodin ergonomiassa. Työergonomiaan kuuluvat esimerkiksi ruuanlaittoa helpottavat työpistejärjestelyt keittiössä ja tuote-ergonomiaan puolestaan vaikkapa tarkoituksenmukaiset ruuanlaittovälineet. Ergonomian huomioimisella kodissa on tarkoitus aikaansaada koko kodista käyttökelpoinen ja toimivia sekä vähentää ihmiseen kohdistuvaa kuormitusta ja rasitusta.

Esteettömät kulkureitit ja toimivat työpisteet

Kodin kiinteää kalustusta suunniteltaessa on perehdyttävä ergonomian suosituksiin järkevistä pohjaratkaisuista, sillä jälkikäteen tehtävät ergonomiset parannukset voivat tulla kalliiksi. Kalusteiden sijoittelua kannattaa suunnitella kalustepohjapiirroksen avulla. Siinä tulee huomioida, kuinka paljon lattiapinta-alaa liikkuminen, työskentely, oleskelu ja muut toiminnat käytettävine kalusteineen eri huonetiloissa vaativat. Tavoitteena on esteettömyys, muunneltavuus ja toimivuus asunnon kaikkien asukkaiden kannalta. Esteetön koti sallii liikkumisen, asumisen ja arkipäivän toimimisen kaikille, myös vanhuksille ja vammaisille.

Asuntoon on järjestettävä vapaat kulkureitit kaikkiin tiloihin. Varsinkin vanhusten tai vammaisten asunnoissa on huomioitava kulkureittien selkeys ja apuvälineiden käyttö. Lisäksi on muistettava huomioida avustamisen tilantarve. Viihtyisä ja esteetön koti on keino tukea heikentynyttä toimintakykyä. Pöytien, tuolien, sänkyjen ym. kalusteiden ympärille sekä kaappien ja työpisteiden eteen on tärkeää jättää riittävästi tilaa. Pistorasiat, hyllyt ja kaapit tulee järjestää käden ulottuville. Kaksikerroksisissa asunnoissa on oltava pääkerros, johon tulee sijoittaa keittiö, peseytymistila, vessa ja makuuhuone. Myös kynnyksettömyys on tärkeää esteettömyyden kannalta.

Esineitä sijoitettaessa on huomioitava ihmisen ulottuvuus sekä pysty- että vaakatasossa. On myös muistettava ajatella vasenkätisten perheenjäsenten kannalta toimivia ratkaisuja. Keittiössä ja muissa työtiloissa tulee järjestellä työtasot, laitteet, työvälineet ja irtokalusteet siten, että työskentely onnistuu mahdollisimman vaivattomasti. Rasittava kumartelu tai kurkottelu voidaan välttää viisaalla mitoituksella ja sijoittelulla.

Kalusteiden oikea mitoitus ja säädettävyys

Kotia kalustettaessa aiheuttavat eri kokoisten asukkaiden pituudet ja ulottuvuusalueet ongelmia. Tällöin kannattaa hankkia kalusteita, jotka ovat säädettävissä mahdollisimman monipuolisesti. Joissakin valinnoissa on luonnollisesti pakko tehdä kompromissejä. Lastenhuoneen mitoitus tulee kuitenkin järjestää lasten tarpeita vastaavaksi. Lasten ulottuvuusalueet on huomioitava myös muissa huoneissa.

Tuolien valinnassa on oltava huolellinen. Istumamukavuus on olennaista terveyden kannalta. Hyvän tuolin löytää vain kokeilemalla. Tuoliin tulee istuutua ihan perälle ja jalkojen kuuluu ulottua reilusti maahan, jotta reidet eivät painuisi liiaksi tuolin reunaa vasten. Selkänojan pitää tukea lantiota ja ristiselkää. Työtuoliksi säädettävä tuoli on ehdoton. Ruokailuryhmän ympärille sen sijaan on vaikeaa löytää tuoleja, jotka tyydyttäisivät kaikkien perheenjäsenten mittoja.

Tasoerot ovat esteettömän asumisen kannalta hankalia, mutta niihin voidaan löytää helpottavia ratkaisuja erilaisilla tasonsiirtolaitteilla tai luiskilla. Kodin työtasojen korkeuden tulee olla sellainen, että hartiat voivat olla työskentelyn aikana rentoina ja kyynärpäät lähellä vartaloa. Kirjoituspöydän pitää olla säädetty siten, että kyynärvarret ovat tuettavissa pöytään suunnilleen vaakatasosssa. Ellei työtasoja voi säätää, on ainakin tuolin oltava säädettävissä. Jos tuoli pitää nostaa niin ylös, että jalat eivät yllä maahan, on hyvä hankkia jalkatuki. Työskenneltäessä pitkään samassa asennossa kannattaa vaihdella asentoa aina säännöllisin väliajoin, jottei pääsisi syntymään turhaa lihasjännitystä. Pienet venytysliikkeet ovat paikallaan noin 15 minuutin välein.

Riittävä valaistus

Oikein valaistussa huoneessa oleskelu on miellyttävää ja työskentely tehokasta. Huono tai liian kirkas valaistus rasittaa ja heikentää keskittymiskykyä. Valoa on oltava riittävästi ja sen on oltava oikein suunnattu. Valo tai sen heijastus ei saa häikäistä katsojaa. Kodin työpisteitä ei pitäisi sijoittaa niin, että valo paistaa suoraan ikkunasta kasvoihin, sillä liiallinen kirkkaus vaikeuttaa näkemistä ja saattaa aiheuttaa jopa vaaratilanteita. Työpisteen sivulle tai etuviistoon jäävä ikkuna on työskentelyn kannalta paras vaihtoehto. Valaistusta suunniteltaessa on otettava huomioon luonnonvalon muuntuminen ja varjon siirtyminen päivän kuluessa. Erityisesti työpisteissä on huolehdittava siitä, ettei työskentelijä itse varjosta työkohdettaan.

Valon tarve vaihtelee tilasta riippuen. Työpisteessä tarvitaan luonnollisesti enemmän valoa kuin oleskelutilassa. Myös eri-ikäisten valon tarve vaihtelee. Valaistuksen on oltava tasainen ja sopusuhtainen. Liian suuret valaistuserot huoneen eri osien välillä aiheuttavat häikäisyä. Valaistuksen on oltava myös kaunis ja silmää miellyttävä, sillä valaistus vaikuttaa merkittävästi viihtyvyyteen. Luonnonvalon suunta määrää kalusteiden sijoittelun lisäksi tilan väritystä. Väritkin ovat osa ergonomiaa. Liian voimakas tai ärsyttävä väri voi häiritä työskentelyä, esimerkiksi työhuoneeseen kannattaakin valita rauhallisia sävyjä tai mielivärejä.

Teksti: Hanna Helimaa
Lähteet: Työterveyslaitos ja Helsingin kaupungin Toimiva koti -Internetsivut