USA 2007. Ohjaus & käsikirjoitus: Sean Penn – Jon Krakauerin kirjasta. Tuottaja: Penn, Art Linson, William Pohlad. Kuvaus: Eric Gautier. Leikkaus: Jay Cassidy. Musiikki: Michael Brook, Kaki King, Eddie Vedder. Pääosissa: Emile Hirsch, Marcia Gay Harden, William Hurt, Jena Malone, Catherine Keener, Vince Vaughn, Kristen Stewart, Brian H.Dierker. Kesto: 150 min.
Näyttelijästä ohjaajaksi ryhtyneen Sean Pennin uutuus Erämaan armoille on hieno todiste tekijän näkemyksellisistä tarinankertojan lahjoista. Jon Krakauerin kohuttuun, samannimiseen romaaniin perustuva elokuva on ajatuksia herättävä, pysäyttävä nuoruuskuvaus.
Erämaan armoille on tosi tarina Christopher McCandlessista (Emile Hirsch), länsivirginialaisesta varakkaan perheen pojasta, joka päätti 22-vuotiaana jättää kaiken. Nuori mies katosi lännen horisonttiin hävitettyään ensin identiteettinsä viralliset tositteet. McCandless poltti henkilöpaperien lisäksi luottokortit ja kaiken käteisen.
Lakiopintoja varten säästetyt varat hän lahjoitti kehitysapuun.
Alexander Supertrampiksi itsensä ristinyt McCandless oli missiossaan ehdoton – ja kohtuuton. Vanhempiensa (Marcia Gay Harden, William Hurt) avio-ongelmien katkeroittaman nuoren miehen unelmat vapaudesta ja "yksinkertaisesta kauneudesta" johtivat tämän Etelä-Dakotan pelloilta Colorado-joelle ja kalifornialaisen hippiyhteisön helmaan. Miehen varsinainen määränpää häämötti vieläkin kauempana, Alaskan arktisessa autiudessa. Vasta pohjoisen luonnon armoilla Chris uskoi tavoittavansa sen, mistä hänen kirjalliset oppi-isänsä Jack London ja Leo Tolstoi saarnasivat: totuuden elämästä ja omasta paikasta siinä.
Villin luonnon houkutus koskettaa useimpia meistä – jos ei muuten, niin ainakin ohikiitävän ajatuksen tasolla. Väsyminen urbaaniin todellisuuteen saa myös monet testaamaan rajojaan äärimmäisissä olosuhteissa. Tämä oli myös Chris McCandlessin tavoitteena, jos kohta hänen projektinsa edusti tavanomaista radikaalimpaa irtiottoa.
Temaattisella tasolla McCandlessin pyrkimys tuo mieleen Risto Jarvan Jäniksen vuoden (1977) päähenkilön, Vatasen, joka samoin haluaa poistaa itsensä järjestäytyneen yhteiskunnan rekistereistä.
McCandlessin luomuseikkailua olisi helppo lähestyä yksinkertaistaen joko ihailevasti tai tuomitsevasti. Tähän sudenkuoppaan Penn ei lankea, vaan hän tarjoaa katsojalle värikkään odysseian, jonka moniulotteisesta keskushenkilöstä on mahdotonta vetää tyhjentävää johtopäätöstä.
Chris on yhtä aikaa sekä vanhempiaan vastaan itsekkäästi ja julmasti kapinoiva lapsi että poikkeuksellisen humaani ja ennakkoluuloton nuorukainen. Hänen älykkyytensä on lämmintä ja myötäelävää, mikä käy erityisen hyvin ilmi kohtaamisissa omaleimaisen hippiyhteisön ja vanhan yksinäisen miehen (Hal Holbrook) kanssa.
Kiihkeää idealistia karismaattisesti esittävä Emile Hirsch tekee suurenmoisen vaikutuksen. Dynaamisessa, energisessä ja kunnianhimoisessa roolityössä on sekä nuoren Sean Pennin intensiteettiä että Leonardo DiCaprion tinkimättömyyttä. Hirsch hallitsee lähes joka kohtausta, ja useimmiten hän onkin kokonaan omillaan.
Chrisin epätoivoisia vanhempia esittävät Marcia Gay Harden ja William Hurt onnistuvat lataamaan pieniin osiinsa häkellyttävää pakahduttavuutta. Muista sivurooleista erottuvat Catherine Keenerin mietteliäs, rakastava hippinainen Jan ja jo edellämainittu, koskettava Holbrook. Vince Vaughnin maaninen peltomies on hupaisa koominen pyörre mieleenpainuvan tie-elokuvan kokonaisuudessa.
Teksti: Outi Heiskanen