Ruotsi 2005. Ohjaus: Kjell-Åke Andersson. Käsikirjoitus: Pelle Berglund ja Stefan Ahnhem Henning Mankellin samannimisen romaanin mukaan. Tuotanto: Lasse Bjørkmann, Ole Søndberg. Leikkaus: Mattias Morheden. Musiikki: Adam Norden. Pääosissa: Krister Henriksson, Johanna Sällström, Ola Rapace, Angela Kovacs, Ellen Mattsson, Niklas Falk. Kesto: 93 min.
Svensk Filmindustrin 190 miljoonan kruunun megaprojekti, kaikkiaan 13 kirjailija Henning Mankellin käsikirjoittamaa Kurt Wallander –mysteeriä käsittävä elokuvasarja, saa ensi-iltansa Suomessa 21.1.2005. Ensimmäinen, jo valmistunut elokuva Ennen routaa (Innan frosten) perustuu samannimiseen romaaniin. Jatkoa seurannee suht nopeasti, sillä sarjan toisen leffan kuvaukset alkoivat jo Skånen Ystadissa tammikuun 10. päivänä.
Ennen routaa alkaa Ystadin lähijärveltä, jonka rannalta löytyy kuoliaaksi palaneita joutsenia sekä raa'asti surmatun naisen ruumis. Komisario Kurt Wallander (Krister Henriksson) aloittaa tutkinnan, mikä johtaa oudon rituaalimurhaajan jäljille. Suoraan Tukholman poliisikoulusta Ystadiin töihin valmistunut Linda-tytär (Johanna Sällström) aiheuttaa Wallanderille lisää päänvaivaa. Isäänsä suivaantunut poliisikokelas ottaa tyhmiä riskejä, eikä suostu edes muuttamaan kotiin asumaan. Sen sijaan Linda asettuu taloksi vanhan lapsuudenystävänsä Annan (Ellen Mattsson) luokse.
Tutkinta saattaa isän ja tyttären toistuvasti napit vastakkain, kunnes Annan outo katoaminen vie salaisuuden selvittelyn kokonaan uusille raiteille. Minne Anna on oikein joutunut ja mitä tekemistä hänellä on seudulla vaikuttavan vaarallisen uskonlahkon kanssa?
Henning Mankell lienee tällä haavaa luetuin ruotsalaiskirjailija myös Suomessa. Mankell tunnetaan nimenomaan Wallander-dekkareistaan, joiden epäsuorassa tähtäimessä on ruotsalainen nyky-yhteiskunta ja sen lieveilmiöt. Ennen routaa ei ole suinkaan ensimmäinen Wallander-filmatisointi, komisario on nähty jo moneen otteeseen sekä televisiossa että valkokankaalla. Se, mikä Kjell-Åke Anderssonin elokuvassa on uutta, on Wallander itse: Krister Henriksson on korvannut aikaisemmista filmatisoinneista tutun Rolf Lassgårdin. Pääosanesittäjän vaihtuminen on valitettava tosiasia, sillä Henriksson vaikuttaa melkoisen nössöltä tohvelisankarilta Lassgårdin karheaan maailmantuskaan verrattuna. Tilaisuuksia vertailuun on luvassa myös jatkossa, sillä Lassgård ei fanien onneksi ole suinkaan luopunut Wallanderista; uusi elokuva on tiettävästi luvassa vielä tänä vuonna.
Jos elokuvan ongelmat rajoittuisivat väärään näyttelijävalintaan, olisi tilanne toki huolestuttava vaan ei mahdoton. Näin ei kuitenkaan ole, sillä Ennen routaa kaatuu huomattavasti henkilökarismaa vakavampiin möhläyksiin. Anderssonin elokuva tekee Mankellin yhteiskuntakriittiselle dekkarinäkökulmalle karhunpalveluksen sortumalla poliisigenren kuluneimpiin kliseisiin. Se, mikä saattaa luettuna aueta tuoreena ja terhakkaana, näyttäytyy väsyneenä ja vetämättömänä. Näin on asian laita eritoten isä ja tytär Wallanderin, veteraanin ja märkäkorvan, perhekonfliktin kanssa. Juonen juju itsessään on mielenkiintoinen ja mielikuvituksellinen, vaikka amatöörimäisessä elokuvasovituksessa sattuma korjaa turhankin suurta satoa.
Ennen routaa kärsii ennalta-arvattavuudesta, eikä elokuvaa voi kovin jännittäväksikään luonnehtia. Tarinaa kuljetetaan kyllä vauhdikkaasti eteenpäin, mutta sekin tapahtuu koherenssin ja sisäisen motivoinnin kustannuksella. Henkilöhahmot, joista ainoastaan Johanna Sällström saa kunnollisen otteen, jähmettyvät toiminnan liepeillä oudon etäisiksi. Ilman vuorovaikutusta ja henkilökohtaista sisältöä ei synny tarvittavaa merkityksellisyyttä.
Aika näyttää, minkä suunnan Wallander-elokuvasarja jatkossa ottaa. Parhaassa tapauksessa Ennen routaa jää kokonaisuuden hapuilevaksi, helposti unohtuvaksi aluksi. Toivoa myös sopii, että seuraavat osat lunastavat valkokankaan koko mitan – näin "pieni" voi olla kaunista ainoastaan televisiossa.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: FS Film