Jari Isometsän dopingkäry on nostanut myrskyisän keskustelun dopingtestauksen menetelmistä. Testejä luonnehditaan puutteellisiksi ja epäoikeudenmukaisiksi, ja myös Lahden MM-hiihtojen testausjärjestelyjä on kummasteltu.
Isometsän dopingjupakka käynnisti kiivaan väittelyn siitä, miten toimiva kiellettyjen aineiden testausjärjestelmä nykyään on. Selvänä virheenä voi pitää sitä, että Isometsän käyttämä Hemohes-aine ei ollut Suomen Antidopingtoimikunnan kieltolistalla, kun Kansainvälisen Hiihtoliiton säännöissä se mainitaan. Vaikeampi kysymys on tarkkaan määritelty veren hemoglobiiniraja, jossa on ihmisten välillä suuria synnynnäisiä eroja. Antidopingtoimikunnan valvontaa vetävän Timo Seppälän mukaan hemoglobiinitesti sulkee puhtaita urheilijoita kisoista moninkertaisesti kiinni jääviä doupattuja enemmän.
Muutenkin testausjärjestelmä saa ankaraa kritiikkiä. MM-hiihtojen ylilääkäri Veli-Matti Nurmi ihmettelee Aamulehdessä poukkoilevia testijärjestelyjä. Nurmen mukaan marssijärjestys testausohjeiden antamisessa ei tunnu olevan selvillä.
Jari Isometsän kannalta ironista on, että hemoglobiiniarvot eivät ehkä enää jatkossa ole este kisoihin osallistumiselle. Kansainvälisen hiihtoliiton lääketieteellisen komitean suomalaisjäsen Tapio Wideman sanoo ehdottavansa, että lupa kilpailuun annettaisi hemoglobiinimäärästä huolimatta, mikäli verta ei ole manipuloitu tuloksen parantamiseksi.
Sääntömuutoksia odotellessa voidaan pohtia vaikkapa, mistä Isometsä käyttämänsä plasmalaajentajan sai ja kuka häntä hankkeessa auttoi. Aineita ei ole tarjolla marketin eikä edes apteekin hyllyllä ilman lääkärin määräystä - siis virallisesti. Vastaavien tapausten estämiseksi dopingjupakan selvittely olisikin syytä ulottaa myös urheilupiirien ulkopuolelle, jotta kiinnijäämisriski kasvaisi.
(MTV3)