DNA-rekisteristä merkittävää apua rikostutkinnassa

Poliisi uskoo selvittävänsä tänä vuonna noin 1300 rikosta poliisin DNA-rekisterin avulla. Suurin osa näistä jutuista on omaisuus- ja ryöstörikoksia eli esimerkiksi kellari- tai automurtoja, autovarkauksia ja katuryöstöjä, sanoo keskusrikospoliisin rikoslaboratorion johtaja Kimmo Himberg. Viime vuonna rekisterin avulla rikoksia selvisi 450. Selvittämättömiä rikoksia on poliisin rekisterissä 5500.

Himberg ennustaa, että DNA-rekisterissä on tämän vuoden lopulla jo 15 500 näytettä. Näytteiden määrä on noussut vauhdilla vuoden alusta. Tällöin pakkokeinolakia muutettiin siten, että näyte voidaan ottaa epäillyltä, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään puoli vuotta vankeutta. Näyte voidaan ottaa nyt myös sivullisilta, jos poliisin tutkiman rikoksen rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Nykyisin näyte otetaan yleensä posken sisäpinnalta pumpulitukolla, kun se aiemmin otettiin verestä.

- DNA-tunnistus on helpoin ja halvin keino löytää tekijä pimeään juttuun. Tunnistus on varma ja tekijältä kelpaavat kaikki näytteet, missä on soluja, Himberg kuvailee.

DNA on perinteisten sormenjälkien rinnalla merkittävin keino ihmisen tunnistamisessa. Rikoksesta epäillyn DNA voidaan tunnistaa, jos rikospaikalla käyneestä ihmisestä on jäänyt esimerkiksi pieni ihonpala tai hius.

DNA-rekisterin avulla poliisi haluaa puuttua nimenomaan toistuvien massarikosten selvittämiseen. Rekisteristä on merkittävä apu, sillä Himbergin mukaan Suomessa on vuosittain 11 000 rikoksenuusijaa. Poliisi ottaa rikospaikalta näytteet, ja tunnistetta verrataan sekä epäiltyjen että rekisterissä olevien näytteisiin. Myös seksuaalirikosten sekä henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten selvittämisessä DNA:ta käytetään, mutta näitä tapauksia on paljon vähemmän kuin massarikoksia.

DNA-tunnistuksen tekeminen maksaa noin 420 euroa per juttu. Keskusrikospoliisi käyttää vuodessa 1,8 miljoonaa euroa DNA-tutkimuksiin.

Euroopan maissa DNA-tunnistuksen käyttöön rikostutkinnassa suhtaudutaan hyvin eri tavoin. Britanniassa DNA-rekisteri on ollut käytössä vuodesta 1995. Siellä rekisterissä on 2,5 miljoonaa näytettä. Niiden pohjalta hittejä eli osumia tulee 1700 kappaletta viikossa.

Toista ääripäätä edustaa Alankomaat, missä vuodesta 1997 käytössä olleeseen rekisteriin on kirjattu vain tuhat näytettä. Ruotsissa rekisterissä on 2000 näytettä.

(MTV3-STT)