Tuotantovuosi: 2007. Ohjaus: Len Wiseman. Tuotanto: FS-Film Oy. Kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 2.40:1. Ääni: DD 5.1, DTS 5.1. Kesto: 2h 3 min.
Kovan onnen kyttä John McClane (Bruce Willis) palaa 12 vuoden tauon jälkeen kankaalle Die Hardin kolmannessa jatko-osassa. Päälle viisikymppisen näyttelijän ikä alkaa näkyä naamataulussa, mutta mies niittää yhä uskottavasti terroristeja. Tällä kertaa vastassa ovat kyberterroristit, jotka hakkeroinnillaan laittavat itsenäisyyspäivää viettävän maan perusteellisesti sekaisin. Hakkereiden pääpiruna toimii Thomas Gabriel (Timothy Olyphant), puolustusministeriön entinen työntekijä, joka kantaa kaunaa ex-työnantajalleen. McClane jouduu jälleen keskelle hässäkkää noutaessaan hakkeroinnista epäiltyä Matthew Farrellia (Justin Long), joka kuitenkin osoittautuu nuoren miehen hengiltä tahtovien todellisten pahisten pelinappulaksi. Digitaaliajasta jälkeen jäänyt John joutuu turvautumaan Farrellin apuun pahalaisia jahdatessaan.
Tieto Die Hard 4:n jenkkilän PG-13-ikärajaluokituksesta herätti netissä ennakkoon voimakkaan älämölön lapsilta kiellettyihin Die Hard -elokuviin tottuneilta faneilta. Oman salaliittoteoriani mukaan huolestuneen studion hätiin lähettämä Bruce Willis ilmaantui suositun Ain't it Cool News -elokuvasivuston keskustelupalstalle ja onnistui kääntämään kiivastuneiden fanien päät vakuuttamalla jatko-osan olevan erinomainen ja riittävän väkivaltainen. Vaikka veri ei lennäkään elokuvassa kuin vanhoina hyvinä aikoina ja fuck-sanat ovat vaihtuneet shitin toistoon, ruumiita syntyy silti entiseen malliin, eikä meno tunnu turhan pliisulta (graafisempi, kiroilevampi versio on myös tulossa dvd:lle). Silti on ilmiselvää, että elokuvalla on haluttu alusta alkaen kalastella nuorempia katsojia: matala ikäraja, hakkerointiteema, Brucen nuori aisapari sekä nuoriin(kin) vetoava, verkossa vaikuttava kirjoittaja-ohjaaja Kevin Smith sivuroolissa kertovat tästä. Tämän on kuitenkin helppo antaa anteeksi, kun elokuva on hyvä. Underworld-elokuvat ohjannut Len Wiseman on tehnyt tästä osasta aiempia tummasävyisemmän. Pidin enemmän John McTiernanin luomasta lookista, mutta meneehän tämäkin.
Hakkerointi, tietokonerikollisuus ja tietokoneiden käyttö ylipäänsä esitetään harvoin uskottavasti elokuvissa ja vielä harvemmin toimintaelokuvissa. Die Hard 4.0 ei tee poikkeusta tässä, mutta tietokonekikkailut häiritsevät varsinaisesti vain elokuvan alussa, kun pahikset osoittautuvat niin nörteiksi, että heidän pitää lähettää virus aktivoidakseen tietokoneeseen asennetun pommin, joka räjähtää vain delete-napin painalluksesta. Tarkistin asian, eikä kuulemma ole monimutkaisempaa keinoa saada toinen ihminen hengiltä. Mutta hei, sehän on tosi siistiä kun delete dellaa koko tyypin! Tietysti mukana on myös klassinen tietokoneen tilttaaminen, jolloin ruutu jumittuu paikalleen ja kuvaan tulee ihmeellisiä vääristymiä, todellisessa maailmassa yleensä merkki viallisesta monitorista. Noin muuten katsoja ei kuitenkaan joudu kärsimään turhan paljoa tietokonetyperyyksistä. Ei sillä, ettei niitä olisi, mutta ne eivät ole yhtä silmiinpistäviä.
Die Hardia katsotaan toiminnan ja Brucen vuoksi, eikä kumpikaan tuota pettymystä. Aiempien osien toimintakohtaukset ovat olleet sellaisia, joista ajattelee, että kyllähän noin voisi teoriassa käydä. Nelososassa toimintakohtaukset ovat viihdyttäviä, mutta joissakin tapauksissa realismista ei ole juuri tietoakaan. McClane käy niissä sellaisen rääkin läpi, että elokuvaan olisi melkeinpä sopinut lopputwisti, jossa Brucen hahmo olisikin paljastanut olevansa McClanen identtinen kaksonen, Unbreakable-elokuvan David Dunn. Justin Long on hyvä ja ihan hauska McClanen hakkeriapulaisena, Matthewina, joskin pidin enemmän Brucen ja Samuel L. Jacksonin yhteistyöstä kolmososassa. Thomas Gabriel ei varsinaisesti nouse parhaiden Die Hard -pahisten joukkoon, mutta olisi kai voinut olla huonompikin. Pienistä vikinöistä huolimatta Die Hard 4.0 on hyvä lisäys sarjaan.
Ensimmäiseltä levyltä löytyy kolme poistettua ja yksi pidennetty kohtaus (3:37), joitakin hassuja juttuja sisältävä mokaotosvideo (07:48), Guyz Niten Die Hard -musiikkivideo ja Behind the Scenes with Guyz Nite, joka ei varsinaisesti edes liity elokuvaan mitenkään ja on melko turha. Kommenttiraidalla puhuvat ohjaaja Wiseman, Willis ja leikkaaja Nicolas De Toth. Paras ekstra tässä tuplalevyjulkaisussa on kakkoslevyn 95-minuuttinen Analog Hero in a Digital World: Making of Die Hard 4.0. Tämä mainio, 10-osainen dokumentti kertoo elokuvan tekemisen eri osa-alueista. Dokkari valottaa mielenkiintoisesti mm. toimintakohtausten luomista, värimäärittelyä ja leikkausta. Yippie-Ki-Yay MotherF***** (21:44) on netissäkin nähty klippi, jossa Kevin Smith jututtaa Bruce Willistä. Smith kyselee hyviä kysymyksiä, ja tämän jaksaa katsoa uudestaankin.
Kertakaikkisen turhassa ja ärsyttävässä FOX MOVIE CHANNEL presents "FOX LEGACY" -videossa (06:19) Foxin Tom Rothman kertoo, miten hieno Die Hard -sarja on. Hacker Underworld (8:52) on mielenkiintoisempi tapaus kuin voisi ensin luulla. Siinä legendaarinen hakkeri Kevin Mitnick kertoo tarinaansa. 10-minuuttinen Homeland Security In A Cyber Age on ihan OK video Yhdysvaltain haavoittuvuudesta tietokoneaikana. Hauskassa Matt's Pad With Justing Long -videossa (6:43) Justing Long esittelee hahmonsa huonetta.
Elokuva: ****
Ekstrat: ****
Teksti: Atso Suopanki