Future Film, 2012. Valmistusvuosi 1986. Ohjaus ja käsikirjoitus Serge Gainsbourg. Kuvasuhde 4:3 Full Frame. Ääni DD Stereo (ranska). Kesto 96 min.
Charlotte ja Serge Gainsbourg ovat (tai jälkimmäisen tapauksessa oli) hyvin karismaattisia henkilöitä. Heidän karismansa, edes yhdessä, ei voi kuitenkaan pelastaa tätä elokuvaparkaa, jonka isä-Gainsbourg on ohjannut. Elokuva on ilmestynyt vuonna 1986.
Charlotte For Ever kertoo Stanista (Serge Gainsbourg) ja tämän tyttärestä Charlottesta (Charlotte Gainsbourg), joiden välillä on omituinen, jopa perverssi suhde. Stan oli joskus lahjakas käsikirjoittaja Hollywoodissa, mutta elokuvassa hänet esitetään alkoholisoituneena, onnettomana ja itsemurhaa hautovana miehenä. Stanin vaimo ja Charlotten äiti on kuollut auto-onnettomuudessa. Elokuvassa ei oikeastaan ole sen ihmeellisempää juonta, vaan siinä käydään keskustelua isän ja tyttären sekä välillä myös muutaman muun kanssa. Kaikki tapahtuu hotellissa lyhyen aikavälin sisällä. Ainoatakaan ulkokohtausta ei nähdä. Mukana on isän ja tyttären lisäksi vain muutama näyttelijä: kolme Charlotten ystävää, jotka ovat ihastuneet tämän isään sekä Charlotten setä Leon (Roland Bertin)ja Stanin tuttava Herman (Roland Dupillard).
Elokuvan ilmestymishetkellä Charlotte Gainsbourg oli ainoastaan 15-vuotias ja voi vain kuvitella, minkälaisen haloon elokuva aiheutti aikanaan 1980-luvun jälkipuoliskolla. Nyt, melkein 30 vuotta myöhemmin, kun melkein kaikki on jo nähty (kiitos lukemattomien tv-kanavien ja internetin), mikään ei enää tunnu yllättävän ja siksi tämä elokuva on lähinnä tylsää katseltavaa. Se, että ohjaaja-isä laittaa teini-ikäisen tyttärensä mm. riisuutumaan elokuvassa on lähinnä mautonta, huomionhakuista ja saa miettimään, millainen suhde vanhemmilla on ollut tyttäreensä, kun tällaisen ylipäänsä sallivat.
Elokuva on värimaailmaltaan sekä koko tunnelmaltaan todella synkkä. Hahmot on kuvattu melkein aina niin, että osa kasvoista on varjossa. Huoneissa ei koskaan ole kunnon valaistusta eikä elokuvassa ole muutenkaan mitään mielenkiintoista katseltavaa taustalla (maisemia, kauniita huoneita…). Pääpaino on dialogissa, aika kehnossa sellaisessa, sekä yrityksessä hätkähdyttää katsojaa, mm. näyttämällä nuoria alastomia naisia ja antamalla ymmärtää, että heillä on seksisuhde tai ainakin yhden kerran juttu Stanin kaltaisen vanhemman miehen kanssa. Taustalla soi useasti musiikki, jossa hymisemällä toistetaan elokuvan nimeä Charlotte For Ever. Ei varmaankaan yllätä, että musiikin elokuvaan on tehnyt Serge Gainsbourg.
Elokuvasta on vaikea keksiä mitään hyvää sanottavaa, se on tasapaksu, tylsä ja synkkä. Siitä puuttuu kokonaan huumori (aihe tietysti on sellainen, ettei siitä paljon huumoria voi repiä) ja kaikki hahmot tuntuvat kovin ahdistuneilta. Myös ranskalainen tyylikkyys sekä taito tehdä hienoja tuokiokuvia puuttuvat tyystin. Charlotte Gainsbourg on myöhemmin osoittanut olevansa lahjakas näyttelijä (mm. The Science of Sleep 2006, Antichrist 2009, Puu 2010, Melancholia 2011) sekä loistava musiikintekijä (mm. Stage Whisper –albumi 2011), mutta valitettavasti tästä teini-iällä tehdystä elokuvasta ei vielä voi sanoa samoja kehuja.
Myös Serge Gainsbourg oli aikanaan hieno muusikko ja taiteilija, mutta tämä ohjaustyö ei ainakaan enää 2010-luvulla aiheuta juuri minkäänlaisia tuntemuksia.
Dvd:llä ei ole ekstroja.
Elokuva: *