USA 2004. Ohjaus: Pitof. Käsikirjoitus: John D. Brancato, Michael Ferris ja John Rogers, Bob Kanen sarjakuvahahmon pohjalta. Tuotanto: Denise Di Novi, Edward McDonnell. Kuvaus: Thierry Arbogast. Leikkaus: Sylvie Landra. Pääosissa: Halle Berry, Benjamin Bratt, Sharon Stone, Lambert Wilson, Frances Conroy, Alex Borstein, Michael Massee, Byron Mann. Kesto: 104 min.
Hollywoodin vallannut sarjakuvabuumi viskaa nyt valkokankaalle naispuolisen supersankarin, Batman-sarjiksista ja -elokuvista tutun Kissanaisen. Michelle Pfeiffer hahmotteli seksiä tihkuvan naaraskatin ikimuistettavasti Batmanin paluussa (1992), ja nyt mustaan nahka-asuun solahtaa Halle Berry. Visuaalisten efektien suunnittelusta ohjaajanpallille siirtynyt Jean-Christophe Comar alias Pitof etäännyttää elokuvaansa Bob Kanen luomasta fantasiamaailmasta, ja siksi ei Lepakkomiestä näy mailla halmeilla. Myös persoonallisuus ja jännite loistavat poissaolollaan tässä harmittomassa rikosseikkailussa, joka keskittyy lähinnä digitaalisiin tehosteisiin.
Patience Phillips (Berry) on ujo ja hömelön oloinen konttorirotta suuressa kosmetiikkayrityksessä, jonka arrogantti pomo George Hedare (Lambert Wilson) yhdessä mallivaimonsa Laurelin (Sharon Stone) kanssa pompottaa pikkunaista mielensä mukaan. Meikkipuljun huippumenestykseksi povataan ikuista kauneutta tarjoavaa ihmerasvaa, jonka vaikutuksissa on kuitenkin jotakin mätää. Kun Patience eräänä yönä pääsee työnantajansa juonista perille, hänet murhataan kylmästi - mutta mystisen sukutaustansa ja kissojen suosiollisella avustuksella hän herää henkiin supervoimin varustettuna Kissanaisena.
Miehisten sankarien tapaan Kissanainen on skitsofreeninen hahmo: päivisin kömpelö Patience ja öisin katoilla kirmaava huippuvaras, joka nappaa timantit kätevästi pimeännäkönsä, sulavien liikkeittensä ja lyömättömien tappelulahjojensa ansiosta. Mutta toisin kuin alkuperäissarjakuvassa, naukuva nahkamirrimme ei jatka tihutöitään vaan alkaa hetimiten pelastaa maailman naissukupuolta ilkeiden kosmetiikkakonnien kynsistä. Samalla Patienceen ihastunut kyttäkomistus Tom Lone (Benjamin Bratt) joutuu pähkäilemään, mitä lemmenkohde puuhailee öisin: voiko nainen hyväsydäminen hössö olla häikäilemätön murhaaja?
Elokuva on toki tyhjänpäiväistä rutiini-actionia, mutta kohderyhmät ovat napakasti kohdallaan. Tytöt saavat esikuvakseen huonosti pukeutuvan nörttinaisen, josta kuoriutuu itsenäinen, notkea ja raju ruoskamimmi. Tämä mimmi vastustaa keinotekoista kauneutta, ylikalliita töhniä ja ikuisen nuoruuden ihannetta, samalla kun loikkii katolta toiselle tiukoissa pakaroissaan ja virheettömässä ihossaan. Pojat saavat… no, Halle Berryn. Hallen edestä ja Hallen takaa, Hallen katossa seinillä ja mustassa nahassa.
Catwomanin huippukohdassa tytöt voivat siis hurrata kun hyvä Kissanainen päihittää ahneen noita-akan Laurel Hedaren ja syöksee tämän taistelun jälkeen kuolemaan. Pojat eivät huohotukseltaan jaksa hurrata, sillä piiskaa viuhuttava Halle ja eroottisesti säkenöivä Sharon Stone ärhäkkäässä kissatappelussa on jo liikaa.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Sandrew Metronome