Cannes on elokuvan ja glamourin juhlaa

Cannesin elokuvajuhlat ovat tulleet jo tutuiksi Suomen elokuvasäätiön kulttuuriviennin tiedottaja Satu Elolle. Kuudetta kertaa Cannesiin matkaava Elo tietää jo, millainen sirkus häntä paikan päällä odottaa.

– Cannes on monessa mielessä spektaakkeli. Siellä on aivan mielettömästi ihmisiä, koko elokuva-ala tulee paikalle. Pieni kaupunki käy pahimmillaan niin ahtaaksi, että lyhyen matkan käveleminen voi viedä ikuisuuden. Ammattilaisten lisäksi ruuhkia synnyttävät paikalliset ja turistit, jotka saapuvat ihmettelemään tapahtumaa, Elo kuvailee.

Suomalaiset elokuvat ovat vuosikymmenten saatossa nauttineet melko vaatimatonta menestystä Cannesin kilpasarjoissa. Suomen elokuvamaine onkin Elon mukaan paljolti punaisella matolla vuonna 2002 twistanneen Aki Kaurismäen varassa.

– Ja joissakin piireissä Aki mielletään jopa enemmän Cannes-ohjaajaksi kuin suomalaiseksi ohjaajaksi. Se on osoitus järjestäjien tietoisesta brändäyksestä – Cannes pyrkii omimaan kuuluisat ohjaajat omiksi löydöikseen. Akia pidetään Cannesin esille nostamana ohjaajanerona samoin kuin esimerkiksi Jim Jarmuschia ja Pedro Almodóvaria.

Näytön paikka

Suomalaiset elokuvat ovat tänä vuonna vähälukuisesti edustettuina Cannesin virallisissa esityssarjoissa.

– Esillä on yksi pitkä ja yksi lyhyt elokuva. Koko illan elokuva on Miika Soinin ohjaama Thomas, joka saattaa vaikuttaa vieraalta suomalaisille. Se ei ole vielä ollut teatterilevityksessä festivaaleja lukuun ottamatta. Elokuva kilpailee ACID-sarjassa, johon on valittu yhdeksän eurooppalaista independent-elokuvaa. Toinen suomalainen elokuva on Iiris Olssonin kymmenminuuttinen tunnelmapala Between dreams. Se on kuvattu yöjunassa Siperiassa ja ihmiset sekä nukkuvat että kertovat siinä unistaan, Elo kuvailee.

Kilpasarjojen lisäksi suomalaisia elokuvia esitetään market-näytöksissä, joista kansainväliset toimijat poimivat elokuvia teattereihin ja festivaaleille. Näissä näytöksissä nähdään viisi tuoretta suomalaiselokuvaa eli AJ AnnilanSauna, Johanna VuoksenmaanToinen jalka haudasta, Dome KarukoskenKielletty hedelmä, Klaus HärönPostia pappi Jaakobille ja Aku LouhimiehenKäsky.

Myös moni tuotantoyhtiö matkustaa Cannesiin edistämään tulevia projektejaan.

– He etsivät hankkeilleen rahoittajia, osatuottajia, myös tulevia ostajia. Tänä vuonna paikalla on parisenkymmentä suomalaista tuotantoyhtiöitä, Elo selittää.

Tähtiä ja spekulaatiota

Cannesin kilpasarjassa nähdään tänä vuonna elokuvia usealta suuren yleisön tuntemalta ohjaajalta. Uusimpia töitään esittelevät mm. Jane Campion, Quentin Tarantino, Lars von Trier ja Ken Loach. Elokuvat tuonevat kaupunkiin myös niiden tähdet, heidän joukossaan esimerkiksi Johnny Depp, Brad Pitt ja Penelope Cruz. Ja kuten tapoihin kuuluu, spekulaatio Kultaisen Palmun voittajasta käy aina kiivaana.

– Se on oma taiteenlajinsa. Cannesissa ilmestyy päivittäin elokuva-alan lehtien, kuten vaikkapa Varietyn, erikoisnumero. Ne sisältävät elokuva-arvosteluja ja kriitikoiden pisteytyksiä elokuville. Näitä sitten seurataan tiiviisti ja kuhistaan ja kihistään, Elo kuvailee.

Punaisen maton taika

Cannes merkitsee Elolle itselleen tauotonta työskentelyä ja verkostoitumista. Vajaan kahden viikon työrupeama pitää tiedottajan kiinni arkisessa uurastuksessa, mutta kokemusta on myös Cannesin syvimmästä olemuksesta, punaisesta matosta.

– Se oli aika hurja kokemus! Aki Kaurismäen elokuva Laitakaupungin valot kilpaili vuonna 2006 pääsarjassa ja hän otti punaiselle matolle mukaansa parinkymmenen hengen seurueen. Cannesissa on tapana, että jokainen kilpasarjan ohjaaja saa valita musiikin, jonka tahdissa punaisella matolla astelee. Aki valitsi musiikiksi Olavi Virran kappaleen Sä et kyyneltä nää. Oli aika hurja kävellä Akin vanavedessä siinä Olavi Virran surullisen kappaleen kaikuessa ja tuhansien ihmisten katsellessa meitä mellakka-aitojen takaa. Aki myös innostui tanssimaan tangoa vaimonsa kanssa siinä matolla. Se oli aika herkistävä hetki, Elo naurahtaa.

Satu Elon toinen tähtihetki paikallistui pieneen ravintolaan.

– Cannes on niin pieni paikka, että kuuluisat tähdet kävelevät samoilla ruuhkaisilla kaduilla ja syövät samoissa ravintoloissa kuin muutkin. Istuimme pari vuotta sitten illallisella pienessä ravintolassa kollegani kanssa. Hän pukkasi kylkeen ja kehotti katsomaan, kuka selkäni takana istui. Ja siinä parinkymmenen sentin päässä ruokaili kaikessa rauhassa espanjalainen komistus Javier Bardem!