Englanti 1995. Ohjaus: Michael Winterbottom. Käsikirjoitus: Frank Cottrell Boyce. Tuotanto: Julie Baines. Kuvaus: Seamus McGarvey. Leikkaus: Trevor Waite. Pääosissa: Amanda Plummer, Saskia Reeves, Kathy Jamieson, Des McAleer, Lisa Jane Riley, Freda Dowie, Paula Tilbrook. Kesto: 88 min.
Täysin käsittämättömiä suomennoksia edustaa Michael Winterbottomin elokuvan nimi Tappaja tiellä, jonka tarkoitus on ilmeisesti kerätä pisteitä väsyttävästä sarjamurhaajavillityksestä. Butterfly Kiss on kuitenkin ensi sijassa tarina rakkaudesta, jonka herkimpään ilmaisuun alkuperäisotsikko viittaa. Tässä hengästyneessä kuvauksessa kahden naisen välisestä suhteesta itsetuhoinen murhanhimo ja pyyteetön hyvyys kohtaavat merkillisellä tavalla. Elokuva on omalaatuinen yhdistelmä road moviea, tappo- ja rakkaustarinaa.
Eunice (loistava Plummer) on hermostunut kulkuri, joka vaeltaa suurta rakkauttaan etsien pitkin Pohjois-Englannin moottoriteitä ja huoltamoita. Lapsenomainen ja eristäytynyt Miriam (yhtä loistava Reeves) työskentelee yhdellä huoltamoista, kunnes Eunice astuu hänen tylsään elämäänsä ja maanjäristys on valmis. Eunicella on näet taipumus kolkata kuoliaaksi jokainen ärsyttävämpi vastaantulija, varsinkin jos tämä ei ole etsitty lemmenkohde Judith. Ensirakastunut Miriam lähtee seuraamaan Eunicea, ottaen epätoivoiseksi tehtäväkseen tämän muuttamisen hyväksi, sillä "kaikissa ihmisissä on etsittävä heissä olevaa hyvää".
Raamatullisiin hahmoihin puheissaan nojautuva Eunice mieltää itsensä jonkinlaiseksi väistämättömän tuhon marttyyriksi, joka on kadottanut kykynsä hyvään; paradoksaalisesti juuri hän tarjoaa viattomalle Miriamille ensimmäisen kosketuksen rakkauteen. Miriam on pakkomielteidensä ajamalle Eunicelle puolestaan ainoa hatara mahdollisuus hyvyyteen tai edes jonkinlaiseen oikeudenmukaisuuteen, mikä saa täyttymyksensä lopun traagisessa sovituksessa.
Tavallisista sarjamurharevittelyistä Butterfly Kissin erottaa sen syvällinen näkemys ihmisyydestä lainalaisuuksineen. Vaikka Miriamkin käytännössä sortuu lopulta "pahaan", olennaisin hyvä hänessä säilyy. Toisaalta murha on murha, suuntautuipa se sitten toiseen ihmiseen konkreettisesti tai omaan itseen tunteiden tasolla. Winterbottom ei sorru minkäänlaiseen romantisointiin, joka tälle lajityypille on ollut ominaista, vaan esittää "väistämättömät tosiseikat" paljaimmillaan - pyrkien myös ymmärtämään käsittämätöntä.
Varsinaista tarinaa katkovat Miriamin poliisikuulustelijalle myöhemmin antamat videoidut tilitykset, joissa hän pohtii veritöiden säestämää suhdettaan Toiseen ja sen myötä itseensä. Hänen puheidensa kautta hahmottuu vähittäin se ainutlaatuinen yhteys, joka naisten välillä on: kuulovikainen Miriam kertoo "aina kuulleensa, mitä Eunice hänelle sanoo". Täysin erilaiset tyypit Saskia Reeves ja Amanda Plummer, joihin elokuva vankasti nojaa, tekevät molemmat mykistävää työtä rooleissaan; katsoja ajautuu heidän nahkoihinsa, halusipa tai ei.
Winterbottomin persoonallinen ohjaus yhdistyneenä Seamus McGarveyn alati liikkuvaan kuvaan ja Trevor Waiten rosoiseen leikkaukseen tekee Butterfly Kissistä ravisuttavan, rehellisyydessään hätkähdyttävän elokuvan etsinnästä ja löytämisestä, sokeasta rakkaudesta ja sen elimellisestä siteestä kuolemaan.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Senso Films